Blogikirjoituksia

Vaaliteemani: Turvallisuus

Torstai 26.2.2015 - Pirkko Jartti

Turvallisuuteen kuuluvat myös vakauden ja demokratian edistäminen. Seuraavalla vaalikaudella linjataan turvallisuuspolitiikkaa ja tehdään päätöksiä suurista Puolustusvoimien hankinnoista. Turvallisuuteen tarvitaan riittävä rahoitus. Se merkitsee kipeitä leikkauksia muissa menoissa. Uudenlaisiin kriiseihin on varauduttava aiempaa monipuolisemmin.

Pirkanmaalla selvittiin 2011 Tapani-myrskyn sähkökatkoksista ja Nokian vesikriisistä 2007 ilman kuolemia, lähinnä tuurilla. Kummatkin olivat uusia kriisejä ja ne antoivat vakavan viestin yhteiskuntamme haavoittuvuudesta.

Yhteiskunnalle kriittisen infrastruktuurin toiminnan turvaaminen on keskeinen osa arjen turvallisuutta. Poliittista ohjausta tarvitaan sähkö- ja tietoverkkojen suojaamisessa ja veden ja lämmön jakelun varmistamisessa. Tämä vaatii merkittäviä investointeja.

Viranomaisten yhteistoiminnan kehittäminen on alue, jossa poliitikkojen tukea tarvitaan. Jos kotihoidossa oleva vanhus jää ilman sähköä, puhelinyhteyksiä, vettä ja lämpöä, niin miten hänet saadaan turvaan ja kenen toimesta? Tilannetta pahentavat eri toimijoiden erilaiset aluejaot ja toimintareviirit.

Jokelan 2007 ja Kauhajoen 2008 koulusurmat sekä Myyrmannin pommi 2002 ovat muistutus terrorismin mahdollisuudesta arjessa. Näissä kaikissa tapauksissa koulukiusaaminen ja nuorten syrjäytyminen on ollut traagista tapahtumaketjua.

Tietoverkot ja kyberturvallisuus ovat turvallisuuden uusi alue. Nykyisin Puolustusvoimilla on alueella oma yksikkönsä. Samalla yksityisyyden suojaaminen ja kansalaisvapaudet ovat meille kaikille tärkeä osa puolustamisen arvoista yhteiskuntaa. 

Pandemian mahdollisuus vaatii terveydenhuollon toimintakyvyn ylläpitämistä. Länsi-Afrikan vakava ebola-epidemia saatiin hillittyä sotilaallisella kansainvälisellä operaatiolla. SPR:n vapaaehtoisten ansiosta saimme Suomeen osaamista epidemian aikana. A(H1N1) influenssavirus,  "sikainfluenssa" epidemia 2009 oli muistutus pandemian vaaroista.

Puolustusvoimat ovat rakennusuudistuksessaan onnistuneet valtionhallinnon antamissa säästötavoitteissa. Ikäluokat ovat pienentyneet ja noin 80% miespuolisista ikäluokista suorittaa asepalveluksen. Maanpuolustus on aiempaa teknisempää ja terveysvaatimukset ovat samalla kiristyneet.

Kutsunnat ovat yhteiskunnalle yksi harvoista tarttumakohdista, jossa yhteiskunnalla on mahdollisuus vaikuttaa koulunsa päättäneiden ihmisten elämään. Vaikka asevelvollisuus muuttuu valikoivammaksi, niin yhteistyötä kaivataan sosiaaliviranomaisten kanssa. Mitä voimme tehdä niille, jotka eivät suorita ase-tai siviilipalvelua terveyssyistä? Keskustelu kansalaispalvelusta toivottavasti jatkuu samalla, kun säilytämme yleisen asevelvollisuuden. 

Yleinen asevelvollisuus sisältää paljon myönteisiä asioita. Hintana on työurien lyheneminen ja opiskelun aloittamisen viivästyminen. Voisiko asevelvollisuutta niveltää paremmin osaksi opiskelua, luultavasti. Terveydenhuollon ammattilaisille, lääkäreille ja sairaanhoitajille voisi riittää lyhyempi palvelusaika, jotta heidät saadaan mukaan työelämään nopeammin.

Puolustusmäärärahoja on lisättävä hallitusti. Teknistynyt armeija on kallis armeija. 2020-luvulla on uusittava laivaston keskeiset alukset ja ilmavoimien torjuntahävittäjät. Ne ovat kalliita hankintoja, silti välttämättömiä. Samalla yksittäisen taistelijan turvallisuus edellyttää myös perushankintojen lisäämistä. Puolustusvoimien tulee pystyä tukemaan joustavasti siviiliyhteiskuntaa uusissa kriiseissä.

Laivasto on yksi keskeisistä osallistujista, kun Itämerellä tapahtuu öljytankkerin onnettomuus.

Rajavartioston, tullin ja poliisin rahoitus on pidettävä riittävällä tasolla, kuten myös syyttäjälaitoksen, oikeusistuimen ja vankeinhoidon. Tämä on keskeinen osa kansallista turvallisuuttamme ja oikeusvaltiotamme. Turvallisuuskulut ovat merkittävässä määrin henkilökuluja ja nykyiset säätöohjelmat ovat juuri leikanneet henkilömäärää samalla, kun toiminnan ja erityisesti eri viranomaisten yhteistyöhön liittyvien prosessien kehittäminen on takunnut.

Rauhanturvaaminen ja kehitysyhteistyö ovat osa ulkopolitiikkaa, jossa olemme osa pohjoismaista ja eurooppalaista arvomaailmaa. Haluamme pysyä myös teoissamme osana meidän viiteryhmäämme. Kriisien ratkaisussa auttaminen on halvempaa kuin niiden seurauksien hillitseminen rajoillamme.

Turvallisuuden ydin on se, että Suomi on arvoiltaan maa, jota me kansalaiset haluamme puolustaa. Siihen kuuluvat toimivat ja korruptiosta vapaat instituutiot, sananvapaus ja muut kansalaisvapaudet, oikeuslaitos ja kansalaisyhteiskunta. Samalla se on yhteiskunta, jossa on hyvä yrittää ja työskennellä.

1 kommentti . Avainsanat: Puolustusvoimat, turvallisuus, kyberturvallisuus, poliisi, rauhanturvaaminen, vesikriisi, vanhus, Pirkanmaa, Suomi, yksityisyyden suojaaminen

Mummonmökkien paluu vai minne ikäihmiset?

Sunnuntai 15.2.2015 - Pirkko Jartti

Esteettömyys, siis väljät ovet ja vessa sekä vain vähän rappusia, mahdollistaa kotona asumisen ikäihmiselle. Jos rakentamisessa luovutaan esteettömyyden normeista niin, miten selviämme ikääntyvän väestön kanssa.

Suomen asuntokannassa on aivan liikaa asuntoja, joissa eläminen pyörätuolissa, trollaattorin kanssa tai vaikka lyhyemmän aikaa jalka paketissa, on mahdotonta. Nilkka voi murtua keneltä vain.

Samaan aikaan vanhuspoliittiset ohjelmat kannustavat kotona asumisen edistämiseen ja kotihoidon lisäämiseen. Ei se onnistu ilman esteettömiä asuntoja.

Kerrostalossa hissittömyys tai vaikka kerrosten puoliväliin pysähtyvä hissi riittää pitämään huonosti liikkuvan ihmisen kotinsa vankina. Ahtaat ovet ja ennen muuta ahdas vessa estävät peseytymisen ja johtavat ikävään vaippojen käyttöön. Kotipalvelua ja kuljetusapua tarvitaan, kun edes yksi avustaja ei riitä, vaan kantamaan kutsutaan kaksi raavasta palomiestä.

Kyse on asuntokannastamme. Sitä pohtii eri ministeriö kuin se, joka miettii ikäihmisten palveluita. Palveluasuntoja rakentamalla ei ikäihmisten tilanteesta selvitä ellei nykyistä suurempi osa pysty asumaan pidempään kotonaan.

Maaseudulla on ikäihmisten asumisen kanssa ongelmia siinä kuin kaupungissakin.

Mummonmökki puulämmityksellä, kantovedellä, ulkovessan ja- saunan kanssa oli aiemmin maaseudulla syy muuttaa asumaan palvelutaloon tai vanhainkotiin. Tällä vuosituhannella onneksi maaseudunkin asuminen on hieman parantunut.

Suomessa asutaan edelleen ahtaasti ja ikäihmisten asumiseen todella huonosti sopivia asuntoja on liian vähän. Siksi nämä ongelmat on estettävä, kun uusia asuntoja rakennetaan. Muutakin on ikäihmisten kotonasumisen edistämiseksi tehtävä. Esteettömyys on ensimmäinen asia.

Jos asumus on ympärivuotisessa käytössä, niin tietä tulee aurata, koulukuljetusten on tultava kohtuullisen etäisyyden päähän ja ikäihmisille on tarjottava kotipalvelua. Postikin on kannettava lähistölle. Kunnan on järjestettävä palveluita ja mitä hajanaisempi kunta on, sen kalliimpaa se on.

Kun syrjäseudun erämaiseen asumukseensa jäänyttä ikäihmistä käy kotipalvelun hoitaja katsomassa pari kertaa päivässä 20 km suuntaansa, niin se on veronmaksajalle kallista. En ole ketään häätämässä minnekään, mutta tilannetta ei pitäisi enää pahentaa tulevaisuudessa. Koti on aina koti, mutta jos ikäihminen ei enää siellä pärjää, vaikka kotiapu käy neljä-viisi kertaa päivässä, niin kyllä silloin täytyy alkaa viimeistään miettiä laitosasumista. Kaikilla ei ole omaisia, jotka hoitavat vanhuksiaan. Ikäihminen voi tuntea myös turvattomuutta yksin asuessaan.

Kaavoituksella kunta pyrkii ohjaamaan pysyvää asumista koko yhteiskunnan kannalta järkevästi. Näilläkin normeilla on nykyisessä toimintatavassa syynsä. Jos muutetaan, niin on muutettava koko prosessia ja asumiseen liittyviä palvelulupauksia.

Normitalkoiden ja yksittäisten ideoiden sijaan on mietittävä kokonaisuutta. Kehen muutos vaikuttaa ja millä tavalla. Siis kokonaisuus ratkaisee.  Asiat eivät ole irrallaan toisistaan.

Jos halutaan halvempaa asumista. Tavoite on ihan hyvä, mutta sitä ei saa tehdä ikäihmisten ja vammaisten ongelmia pahentamalla.

1 kommentti . Avainsanat: mummonmökki, esteettömyys, vanhuus, ikäihminen, SOTE, hissi, Suomi, asuminen, kaavoitus, haja-asutus

Viina puhuttaa aina

Tiistai 10.2.2015 - Pirkko Jartti

Vaalien yllätysteema tuli keskioluesta. Työssäni näen lähes päivittäin alkoholin haittoja. Asiallista päihde- ja alkoholipolitiikkaa tarvitaan ja siinä on käytettävä useita keinoja. Taustan jälkeen muutama pointti:

Kolarin tai kaatumisen jälkeen alkoholin osuus tapahtumaan aina huomataan. Työterveydessä vastaan tulee, sanotaanko kaikenlaista käyttöä. Alkoholin suurkuluttajaa arjessa ei aina tunnisteta helpolla.

Viinan vaaroista käyttäjille on turha puhua, sillä sen he kaikki kyllä tietävät. Ne vaikuttavat myös perheenjäseniin, muihin läheisiin, naapureihin, kollegoihin, sivullisiin ja tuntemattomiin...Taloudellisesti kireinä aikoina poliitikkoa kiinnostavat nämä alkoholin yhteiskunnalliset kustannukset - sosiaalipalveluista, terveydenhuollosta, sairauspäivärahoista, järjestyksen ylläpitämisestä ja vakuutuskorvauksista aiheutuvat kulut.

2010 haittakustannusten arvioitiin olevan 1,3 miljardia euroa ja todella paljon inhimillistä kärsimystä.

Alkoholismia on tutkittu runsaasti ja tehokkaista keinoista tiedetään paljon. Poliittisessa päätöksenteossa ja etenkin mediassa tutkittua tietoa on ymmärretty vaihtelevasti.

Rajoitusten perusteleminen on ainakin tarpeen, koska vain sellaiset rajoitukset, jotka vaikuttavat, kannattaa ottaa käyttöön.

Laadukkaiden tutkimusten mukaan 15-69-vuotiaista miehistä yli 150 000 ja naisista lähes 100 000 on alkoholin suurkuluttajia. 2000-luvulla humalajuominen aamuyöstä on yleistynyt voimakkaasti. Ikäihmisten alkoholinkäyttö on myös lisääntynyt viime vuosina.

Riskit kasvavat jo pienellä kulutuksella, esim. rintasyövässä ja harvallakin humalajuomisella tapaturmissa. Rattijuopumukset yleistyvät alkoholin kulutuksen lisääntyessä.

Ensiksi: Salakauppa. Pahin ongelma olisi laajamittainen alkoholin salakauppa. Nykyisin se on jo onneksi lähes kansanperinnettä. Tarvitsemme kattavaa Alkon verkostoa ja keskiolut on järkevää pitää saatavilla tavallisissa kaupoissa ja kioskeissa.

Toiseksi: Saatavuus ja mainonta. Niistä on voitava keskustella ilman ääripäitä. Minusta keskiolutta voisi myydä silloin, kun Alko on avoinna eli klo 10-20 ja lisäksi sunnuntaisin klo 12-18. Pieni lyhennys aamusta voi katkaista putken ja lyhennys illalla voi jättää heräteostot tekemättä.

Mainonnalla on merkitystä nuorten juomisessa. Yritysten mainosblogien kielto tuntuu perustellulta. En ymmärrä, miksi urheilutapahtumiin kuuluu aina alkoholi. Ainakin nuorison urheilutapahtumista se olisi jätettävä pois ja oluen myynti aloitettava aikuisille mieluummin vasta myöhemmin illalla, tapahtumasta riippuen.

Piilomainonta on ollut iso business mainostoimistoille. Mainontarajoitusten ja pelisääntöjen on oltava nykyistä vaikeammin kierrettäviä. Itsesäätely ei ole toiminut.

Kolmanneksi: Päihdekatkaisu ja valistus. Sitä on oltava tarjolla riittävästi ja vaikuttavilla toimintatavoilla. Työterveydessä pystytään auttamaan työpaikkojen päihdeohjelmissa ja hoitoonohjaamisessa. Perusterveydenhuolto joutuu ottamaan vastuuta myös hoitoonohjauksesta ja interventiosta.

Yhteiskunnan säästäessä päihdehoito on todella huono säästö- ja leikkauskohde.

Neljänneksi: Rakenteelliset toimintatavat riskien vähentämiseksi. Alkolukkojen laajempi käyttö etenkin ammattiliikenteessä ja osana rattijuopumustuomioita. Perinteisen liikennevalvonnan ja puhalluttamisen ylläpitäminen on tarpeen ennaltaehkäisevän vaikutuksen vuoksi. Työpaikkojen nollatoleranssi ja siellä tapahtuva valvonta ovat osa päihdeohjelmia.

Riskikohteiden tunnistaminen on tärkeää. Pientuottajien tila- ja suoramyynti valmistuspaikassa niin tilaviineille kuin oluille tai vaikka alle 22%:n alkoholijuomille ei ole  riskikohde.

Kauppa on ottanut tiukemman linjan, keneltä kysytään paperit. Se on hyvä! Ravintolassa on vaikea lopettaa tarjoilu maksuhaluiselta, mutta kovin humalaiselta asiakkaalta. Siinäkin on jotain tehtävissä. Anniskelun valvonta vaikuttaa ravintoloiden toimintaan. Siihen on vain kovin vähän rahaa käytettävissä.

Tutkimusnäyttö on siitä, että alkoholijuomien saatavuuden kiristäminen ja korkean alkoholiveron politiikka ovat tehokkaimpia toimenpiteitä alkoholihaittojen ehkäisyssä. Se ei tarkoita kieltolakia, vaan lopulta normaalia elämää kovin vähän haittaavia ratkaisuja. Hinnoittelussa elämme Ruotsin ja Norjan naapurina, Virossa puolestaan hinnat tulevat varmasti hiljalleen nousemaan.

Alkoholikulttuuri muuttuu hitaasti, valitettavasti. Alkoholin lisäksi esillä ovat yhä useammin muut päihteet, kuten esim.  kannabis ja lääkkeet. Niiden osalta varhainen puuttuminen ja mahdollinen päihdehoito ovat tärkeitä pitää hyvällä tasolla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viina, alkoholi, keskiolut, alkoholismi, kolari, päihdekatkaisu, alkolukko, kannabis, yhteiskunta, valistus, tilaviini

Alempaa ja selkeämpää verotusta, kiitos!

Lauantai 7.2.2015 - Pirkko Jartti

Yksikään valtiovarainministeri mistään puolueesta ei helpolla luovu mistään verotuksesta. Taantuman ja rahapulan aikana kokonaisveroasteen alentaminen ei ole helppoa, vaikka Eduskunnan enemmistö sitä haluaisi. Se on silti tehtävä.

Kokonaisveroastetta on alennettava. Palkkaveroja ja moninkertaista yhtiöverotusta on alennettava. Samalla verojärjestelmää on yksinkertaistettava. Se on liian monimutkainen.

Joskus muinoin keräsimme lääkekuitteja, joita sitten laskimme yhteen ja niittasimme veroilmoitukseen. Verovirkailija teki tarkistuslaskennan. Nykyisin asia hoituu ilman kuitteja, useimmilta ihmisiltä perusvähennyksen osan. Yksinkertaista ja selkeää.

Verojen maksamisen tulisi olla helppoa ja ennakoitavaa. Poikkeustapaukset ja päällekkäiset vähennykset ovat suorastaan haitallisia.

Yle-vero mahdollisti pienemmän hinnan kuin tv-lupamaksu, koska vapaamatkustajia ei ole eikä maksupinnareita jahtaavaa valvontaa enää tarvita.

ALV-verovelvollisuuden alarajan nostaminen ja siihen liittyvän liukuman rajan nostaminen auttaisi pienempiä yrittäjiä. Perintöveron alarajan nostaminen yksinkertaistasi pienempien perintöjen saajien verotusta. 

Ruoan arvonlisäveron alennus ei alentanut ruoan hintaa ja eikä vähentänyt köyhyyttä. Jos verotuksen avulla halutaan jakaa tukia, niin se on mietittävä etukäteen teholtaan ja vaikutuksiltaan myös koko verotuksen osalta.

Ylipäätään verotuksen valmistelussa on oltava huolellinen! Verotus vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja sitä on tarkasteltava kokonaisuutena. Siihen me poliitikot tarvitsemme virkamiesten erikoisosaamista.

Kelan takuueläke on ollut hyvä asia. Samalla monet pienituloisimmat eläkeläiset pääsivät eroon kunnan toimeentulotuesta ja siihen liittyvästä hallinnoimisesta ja valvonnasta.

Yhteisöverojen alentaminen piristi talouskasvua, onneksi. Naapurimaidemme kesken on menossa kilpailu yhteisöverojen tasossa. Joka tapauksessa asiakkaat maksavat myös yhteisöveron. Osinkotulojen verotus ei muuttunut juuri ollenkaan. Toiveena oli kannustaa yrityksiä kasvattamaan omia pääomiaan. Nykyisin jo tiedetään, että yritysverouudistus ei kasvattanut tuloeroja.

Yritysverotuksessa halutaan verotulojen lisäksi sitä, että yritysten kannattaa kasvaa ja samalla työllistää ihmisiä. Verotuksen tulisi olla myös ennakoivaa ja johdonmukaista.

Selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen koskee myös verovähennyksiä ja tulonsiirtoja. Se mahdollistaa hyödyn siirtymisen sinne, minne se on tarkoitettu.

Yritysten hallinnollisten velvoitteiden vähentäminen ei ole vielä onnistunut, vaikka siitäkin on varsin laaja yksimielisyys. Milloin raportoinnissa onnistuisi yksi ilmoitus, joka menee kerralla usemmalle viranomaiselle? Kunnan ja valtion tarvitsemien ilmoitusten yhdistäminen lienee mahdotonta.

Melua paremmista tietojärjestelmistä on pidettävä aina, kun puhutaan hallinnosta. Liian paljon turhaa työtä tehdään, kun tietoja joudutaan siirtämään käsin järjestelmästä toiseen. Liian paljon menee aikaa hukkaan huonojen käyttöliittymien ja kehnon käyttöosaamisen takia.

Kokonaisveroasteen alentaminen ei ole helppoa. Se koskee meitä tavalla tai toisella. Siihen liittyvät valtion ja kuntien leikkaukset koskevat niin elinkeinoelämää kuin tulonsiirtoja. Itsestään selvää on, että se on voitava tehdä huonontamatta kaikkien pienituloisimpien asemaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: verotus, puolue, vero, yritysvero, perintövero, kokonaisveroaste, taantuma, tietojärjestelmät

Vaaliteemani:Lähiruoan ja luomun edistäminen

Lauantai 7.2.2015 - Pirkko Jartti

Pirkanmaa on lähiruoan ja luomun edelläkävijä. Maaseudun elävänä pitämisessä ja matkailun edistämisessä yrittäjälähtöisellä lähiruoalla on edelleen paljon mahdollisuuksia. Eduskunnan, ministeriöiden ja ennen muuta kuntapäättäjillä on vielä tehtävää turhien esteiden madaltamisessa. Siksi lähiruoka on osa vaaliteemojani.

Kiitos lähiruoan edistämiselle kuuluu rohkeille yrittäjille, jotka ovat tarttuneet niin tuottamiseen ja jalostamiseen kuin jakeluun ja markkinointiin. Erityinen kiitos Ahlmannin koulun hankkeille ja koulutukselle, jonka avulla on tehty paljon uusia toimintamalleja ja myös tuotu asia käytännössä kaupungin keskelle.

Pirkanmaalla on monipuolista elintarviketuotantoa suklaanvalmistajista kahvipaahtimoihin, lammastiloista marjatiloihin ja erikoistuneisiin leipomoihin.

Ahlmannin suoramyynti, Kauppahalli, S-ketjun osallistuminen ja Heikki Ahopellon Armas-tuotteet sekä Tampereen huippukokkien ennakkoluulottomuus ovat lähiruoan näkyvin osa. Mukana on aktiivisia ihmisiä kehittämässä lähiruokarenkaita hankintaan ja pienyrityksiä keksimässä uusia asiakaslähtöisiä tuotteita.

Maatalous tarvitsee pitkäjänteisyyttä. Pirkanmaan lähiruokahanke toivottavasti muuttuu jatkuvaksi toiminnaksi ja siinä kehitetyt hyvät käytännöt leviävät koko maahan. Suomessa on liikaa hankkeita, jotka päättyvät hankerahoituksen päättymiseen - tavoitteena tulee olla siirtyminen kestävään liiketoimintaan.

Suomi on syystä ylpeä elintarviketurvallisuudesta. Siitä on syytä pitää kiinni. Silti ehkä pienimuotoisen tilatuotannon ei tarvitse toimia aivan samoilla vaatimuksilla kuin elintarviketeollisuuden suuryksiköiden massatuotannon, kunhan laatuvalvonta on kunnossa.

Julkisten hankintojen, etenkin kuntahankintojen merkitys on suuri. Pientuottajan osallistumismahdollisuus kilpailutuksissa vaatii osaamista kunnissa ja poliittista tahtoa.

Lähiruoka ja luomu ovat matkailun vetovoimatekijä, jos ne muistetaan matkailumarkkinoinnissa niin alueellisesti kuin valtakunnallisesti.

Lähiruoka antaa ruoalle kasvot. Tärkein merkintä on tuottajan nimi ja paikkakunta.

Kannattaa muistaa lähiruoan määritelmä: Lähiruoka on ruoantuotantoa ja-kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria.

Lähiruoka on kulttuuri-, kuluttaja-, yritys-, elinkeino-, alue- ja vientipolitiikkaa.

Erikoistuneella pienelläkin tuottajalla on myös mahdollisuus menestyvään vientiin, jos vienninedistämisessä osataan huomioida pk-yritysten kovin rajalliset omat mahdollisuudet kansainväliseen markkinointiin. Esimerkiksi Saksan markkinoilla ruotsalaiset pientuottajat ovat onnistuneet paljon suomalaisia paremmin. Tässä on vielä politiikoilla tehtävää.

Lähiruoka tarvitsee uudenlaista liiketoimintaosaamista, jossa toimitaan verkostona, kehitetään logistiikkaa ja ostamista. Asiakkaita on, kunhan juuri sille sopivia tuotteita osataan tuottaa, jalostaa ja myydä.

Pienpanimoja tuetaan tuotantomäärän mukaisella alennetulla verotuksella, perusteena on alan käsityövaltaisuus. Saman luulisin koskevan muitakin elintarvikeketjun pienyrityksiä. Tässä on mahdollisuuksia keksiä oikeudenmukaisia pk-yritystoimintaa edistäviä malleja.

Ruoka-alan kehittämistä ovat haitanneet ristiriidat pienten ja suurten tuottajien intressien välillä. Suurtuottajilla on ollut enemmän vaikutusvaltaa lainsäädännössä.

Poliittisissa tukitoimissa markkinalähtöisen yrittäjyyden edistäminen on riittämätöntä. Sen seurauksena lähiruoan kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Ostaminen on koettu vaikeaksi.

Menestystä on syntynyt, kun keskustelu on kääntynyt tuista herkullisuuteen, tuoreuteen ja elämyksiin, joita ruokakulttuuri tuottaa. Pirkanmaalla on puheen sijaan toimittu ja alettu luomaan lähiruoalle uusia kohtaamispaikkoja asiakkaiden kanssa. Niin ovat toimineet myös talkoohengellä kuluttajien keskuudessa syntyneet ruokapiirit ja ammattikeittiöiden sopimusviljelijät.

Maatalous työllisttää noin 300 000 henkeä, 12% työvoimasta. Yrityksiä on noin 1900, joista suurin osa on pieniä. Kasvu syntyy vientiä kasvattamalla ja löytämällä kilpailukykyisiä erikoistuotteita.

Lähiruoka jalostusketjuineen on osa yrittäjälähtöistä maaseutupolitiikkaa. Se pitää maaseudun elävänä, luo uusia työpaikkoja niin maalle kuin kaupunkeihin. Samalla se parantaa elämän laatua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lähiruoka, luomu, Pirkanmaa, maatalous, Suomi, matkailu, pk-yritys, marjatila, suklaanvalmistaja, maaseutuAhlmannin koulu

Rikoksesta nopeammin rangaistukseen

Keskiviikko 4.2.2015 - Pirkko Jartti

Lainvoimaisen tuomion saaminen rikostutkinnan jälkeen kestää yleensä yli kaksi vuotta. Se on aivan liian pitkä aika. Oikeusvaltiossa poliisin, syyttäjän, tuomioistuimien ja vankeinhoidon on toimittava nopeammin. Se on osa oikeusturvaa ja ihmisoikeuksia.

Kansanedustajaehdokkaiden tapana on toivoa poliisille lisää resursseja. Hyvä niin. Riski jäädä kiinni ehkäisee rötöstelyä. Hyvä olisi, jos tuomittu muistaisi asiayhteyden tuomion ja rötöstelyn välillä.

Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, kauanko kestää ennen kuin tuomio saadaan aikaan. Nykyisin tilanne on huono. Rakenneuudistus on jäänyt säätöohjelmaksi eikä niitä ole ulotettu koko oikeusprosessiin ja rikosoikeuteen.

Aika oikeusprosessissa kuluu odotteluun, aivan turhaan.

Poliisi tutkii, syyttäjä syyttää tutkinnan perusteella ja oikeusistuin antaa tuomion, josta hyvästä syystä on kansalaisella oikeus valittaa. Ylemmän oikeusasteen käsittelyyn aikaa kuluu noin vuoden verran lisää. Jos seurauksena on vankilatuomio, niin sen jälkeen vielä odotetaan paikkaa rangaistuslaitoksessa.

Valitusoikeus on tärkeä osa oikeusvaltiota, myös syyttömiä epäillään. Silti nykyisellä toimintamallilla valittaminen on automaatti, jolla tuomion lainvoimaisuutta lykätään.

Jotain tässä olisi tehtävä ja homma olisi saatava sujuvammaksi. Ehkä syyttäjät nopeammin mukaan tutkintaan. Käräjäoikeuksissa olisi osattava laatia tuomioita, joiden valitusten käsittely olisi nopeampaa. Valitusoikeuksien olisi parannettava toimintaansa.

Osa rötöksistä pitäisi pystyä käsittelemään sovittelussa tai nykyistä kevyemmällä toimintatavalla.

Rikoksesta olisi päädyttävä nopeammin rangaistukseen. Se ei ole kohtuuton toive.

Mitä menetettävää on ihmisellä, joka on saanut tuomion ja odottaa pääsyä vankilaan? Ehkä tässäkin olisi jotain tehtävissä. Vankiloiden tilanahtaus on kummallinen säästökohde, joka ei säästä yhteiskunnan kuluja.

Talousrikostutkinnassa tuloksia saatiin aikaan, kun poliisi, verottaja ja myös tulli yhdistivät voimiaan. Samalla saatiin alaan erikoistuneita syyttäjiä. Talousrikoksissa saatu rahamäärä on kattanut lisäkulut. Sen lisäksi vielä harmaatalous on vähentynyt. 

Talousrikostutkinnan rahoittaminen on hyvin käytettyjä verovaroja.

Ylen Ykkösaamun kolumnissaan prof. Terttu Utriainen pohti Pirkanmaan käräjäoikeuden seksuaalirikoksista antamaa tuomiota. "Tuomioilla osoitetaan tekojen moitittavuus. Se ettei rikoksia hyväksytä. Suomessa yleensä tuomiot liikkuvat asteikon alimmalla neljänneksellä. Siten rangaistusasteikon minimillä on suurempi merkitys kuin maksimilla. Niinpä tapon rangaistukset ovat kahdeksan vuoden yläpuolella, koska asteikko on kahdeksasta vuodesta 12 vuotta vankeutta."

Kansalaisina odotamme, että rangaistusasteikkoa käytettäisiin laajemmin. Mitä olisi pitänyt vielä tehdä, että syyllinen olisi saanut kovemman rangaistuksen?

Oikeuslaitos on riippumaton poliitikoista, mutta ei onneksi kokonaan yhteiskunnasta. Rattijuoppojen kuolemantuottamuksesta saamat rangaistukset olivat aiemmin olemattomia. Seksuaalirikosten tuomiot myös olivat kovin lieviä aikaisemmin. Linja on julkisen mielipiteen ansiosta tuomioistuimissa kiristynyt.

Vankilaan päätyy vain törkeimmistä rikoksista ja niistäkin vasta uusittaessa. Alle kahden vuoden vankeustuomio muuttuu yhdyskuntapalveluksi.

Oma murhe oikeusjärjestelmässä ovat ehdolliset rangaistukset ja sakot. Tulottomille ja vähät maineestaan piittaaville ne ovat lähinnä vitsi.

Sakkojen takia ei pidä päätyä vankilaan. Jotain vaihtoehtoisia seuraamuksia maksamattomista sakoista olisi oltava. Niiden löytäminen ei liene ole mahdotonta. Tämä ainakin ilahduttaisi isoa joukkoa pienkauppoja ja niiden myyjiä.

Ehdolliseen rangaistukseen pitäisi voida liittää muita seuraamuksia joko taloudellisia tai vapautta rajoittavaa valvontaa.

Vankeinhoitoon ja tuomioihin liittyy se tosiasia, että kaikki vapautuvat joskus. Sosiaaliapalveluiden ja kuntoutuksen yhdistäminen rikoskierteen katkaisemiseksi on tärkeää. Päihteiden käytön katkaisemisella on siinä iso osa.

Kokoomusta syytetään "yövartijapuolueeksi", joka vain lisää rahoja poliisille. Valtion on valvottava, etteivät ihmiset loukkaa toisten ihmisten ihmisoikeuksia. Se vaatii asialliset resurssit, jotta olisimme ihmisoikeuksia kunnioitettava oikeusvaltio.

Rikosten tehokas tutkinta ja tuomion saaminen asiallisessa ajassa sekä rikoskierrettä ehkäisevä toiminta vankeinhoidossa on välttämättömyys. Siihen käytetyt rahat eivät ole pois peruskoulusta tai kirjastoista. Ne lisäävät hyvinvointia maassamme ja ehkäisevät todella suuria vahinkoja ja kuluja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rikos, oikeusvaltio, poliisi, sakko, seksuaalirikos, kauppa, päihteet, kuntoutus