Blogikirjoituksia

Vaaliohjelma - kulttuuri

Lauantai 14.3.2015 - Pirkko Jartti


Taloudellisesti vastuullista politiikkaa tehdään, jotta Suomessa säilyy monipuolinen kulttuurielämä. On tärkeää puolustaa taidetta ja kulttuuria suomalaisuuden ja suomalaisten hyvinvoinnin perustana. Se on osa hyvää elämää ja yhteiskuntaa. Poliittisessa päätöksenteossa on muistettava myös muut kuin taloudelliset arvot. Kulttuurin edellytyksistä huolehtiminen on yksi tärkeimmistä.

Kulttuurimaailmassa politiikoilla on aina rajallinen rooli. Luovuutta ja innovatiivisuutta ei synnytetä mietinnöillä ja ohjata komiteoiden ja virkamiesten avulla.

Puolueiden vaaliohjelmissa taide, kulttuuri ovat jääneet kovin vähälle. Kulttuuri on investointi tulevaisuuteen ja uudistumiseen. Ei ole sattuma, että kulttuuripalveluiden monipuolisuus kertoo aina alueen vetovoimasta teollisuuteen ja investointeihin.

Ministeriöiden arvostus määräytyy budjetin koon mukaan ja kulttuuriministerin paikka on valitettavasti ollut se, jolla tasoitetaan alue- ja muita kiintiöitä. Osaava ja alasta aidosti kiinnostunut ministeri pystyy saamaan paljon aikaiseksi myös yli puoluerajojen. Claes Andersson on tästä hyvä esimerkki.

Kulttuurin rahoituksen ja toimivien rakenteiden turvaaminen on tärkein poliittisen ohjauksen asia. Moni asia on helppo juustohöylätä toistuvilla pienillä säästöillä kuoliaaksi. Mitä tekoa on kirjastoilla, museoilla ja teattereilla, jos niillä ei ole varaa aukioloon tai toimintaan?

Kirjastojen rahoitusta ei voi pienentää tai säästää. Taloudellisen taantuman aikana juuri kirjastot ovat palvelu, jonka merkitys kasvaa. Kirjojen lainaamisesta ne ovat muuttuneet monitoimipalveluiksi, jossa tieto- ja verkkopalveluilla on yhä isompi rooli. Uudet toimintatavat, kuten pitkän aukiolon automaattikirjasto ja Piki-verkkokirjaston maakunnalliset palvelut ovat hyviä innovaatioita.

Kulttuurirahoituksessa Veikkauksen tuotto on keskeinen rahoitusväline. Lottokansan vanhetessa Veikkaus on kehittänyt uusia pelityyppejä ja omalta osaltaan se on ollut myös vahvistamassa suomalaista pelien kehittämistä. Se on hyvä toimintatapa julkisen ja yksityisen toimijan välillä.

Uhkapelien säilyttämisen Valtion yksinoikeutena on Suomeen sopiva ratkaisu. Sen avulla tuotot saadaan yhteiskunnan käyttöön ja peliongelmaisille riskialteimmat toimintatavat pidettyä poissa ja ongelmapelaamista hillittyä. Lotto ei ole kovin vaarallinen. Sen sijaan RAY:n peliautomaatit ovat todellakin yksikätisiä rosvoja.

Suomen kulttuurin kärkituote on Sibelius-Akatemian kouluttamat kapellimestarit. Heitä on ympäri maailmaa huippuorkestereiden johdossa. Koulutus on kallista. Tulokset ovat olleet hyviä ja tuoneet Suomelle ainutlaatuista mainetta ympäri maailmaa.

Taide- ja kulttuurialojen koulutuspaikkoja on ollut liikaa. Se ei saa silti jäädä yksipuoliseksi. Kulttuurialoilla määrä ei ole tuonut laatua, vaikka monet ovat päässeet kokeilemaan unelmaansa. Oleellista on se, että on olemassa vaihtoehtoisia ja kilpailevia koulutusreittejä. Helsingin valtakunnallisen Taideyliopiston ohella on tärkeää, että Tampereen konservatorio on se toinen huippupaikka opiskella klassista musiikkia ja Tampereen yliopisto on se toinen paikka opiskella näyttelijäksi. Kulttuuriosaamista tarvitaan myös uusien palveluiden kehittämisessä vientiin.

Valtion on edistettävä kulttuurin kansainvälisyyttä ja vientiä. Kaikki tiedämme Ruotsin menestyneen musiikkiviennin. Suomessa ollaan jäljessä niin musiikin, kirjallisuuden kuin muun kulttuurin viemisessä maailmalle. Omalle maallemme on tärkeää, että saamme tänne vierailemaan huipputaiteilijoita kuin laadukkaita näyttelyitä ympäri maailmaa. Kulttuuri menestyy vuorovaikutuksessa eikä se tunne rajoja.

Kulttuuri on myös liiketoimintaa. Hyvä esimerkki löytyy Manchesterista Pohjois-Englannnista, jossa jalkapallon ohella on 2000-luvun aikana investoitu merkittävästi kulttuurialaan. Kulttuuri-investoinneilla luodaan palveluita omille asukkaille ja samalla houkutellaan turisteja ympäri maailmaa.

Tutkimuksen mukaan jokainen kävijä käyttää museon lähialueiden muita palveluita keskimäärin 32-49 eurolla. Hyötyjiä ovat etenkin ravintolat, hotellit ja muut matkailualan toimijat. Tampere-Pirkkalan lentoliikenteelle yksi edellytys on, että Pirkanmaa on kansainvälisesti kiinnostava kohde. Sen eteen ei ole paljoa vielä tehty.

Tampereella museokeskus Vapriikki ja Työväen keskusmuseo Werstas Lenin-museoineen ovat jo nyt kansainvälisestikin aivan huippukohteita. Mäntässä Serlachius-museot: Gustaf ja Gösta ovat kansallisesti merkittävä matkailukohde. Kumpikin antavat esimerkin hyvin käytetystä kulttuurirahoituksesta. Viitoitusta voisi vielä kohentaa.

Suomessa on opittava tuottamaan ja markkinoimaan huipputapahtumia. Tampereen festivaalien kansainvälistä näkyvyyttä on parannettava. Tampereella on kansainvälisen luokan tapahtumia, jotka ovat jääneet hieman liikaa "ei tehrä tästä nyt liikaa numeroa"-ajattelun jalkoihin.

Kansainvälilisessä maailmassa voimme seurata live-teatteria Lontoosta ja live-oopperaa New Yorkista. Se nostaa rimaa kaikelle täällä tehdylle, mikä on hyvä asia. Mikä on Suomessa sellaista, mitä maailmalla halutaan nähdä? Mikä tamperelainen teatteriesitys huomioidaan edes valtakunnallisesti merkittävänä?

Kotimainen elokuva dokumentoi meidän maailmaamme. Elokuvakulttuuri on monipuolistunut ja Aki Kaurismäen ansiosta kansainvälistynyt. Uusi elokuvatekijöiden sukupolvi on harppaamassa kansainväliseen sarjaan, jossa yhä suurempi osa rahoituksesta saadaan ulkomailta. Paljon käsityötä sisältävänä elokuva-ala työllistää. Valitettavasti nykyisessä tuki- ja rahoitusmallissa Suomi häviää tuotantopaikkana jopa Norjalle ja Saksalle.

Kulttuurin kirjo on laaja. Päättäjien lobbaamisessa ovat onnistuneet oluen myyjät vetoamalla "olutkulttuurin vaalimiseen". Sääli. Paikkansa on niin sirkustaiteella, sairaalaklovneilla, vierailuilla ikäihmisten luona, pop- ja rock-musiikilla, katutaiteella, performansseilla, stand-up- komiikalla ja monella muulla luovalla tekemisellä.

Kulttuuri ehkäisee syrjäytymistä. Suomessa ja Pirkanmaalla on jo nyt  kansainvälisesti menestyneitä ulkomaalaistaustaisia taitelijoita. Hyvien kulttuuripalveluiden avulla pystymme estämään kaikkien nuorten syrjäytymistä ja myös radikalisoitumista väkivaltaan. Taide herättää aina ajatuksia ja tunteita eikä se yleensä ole myöskään myötäkarvaan politiikoille, hyvä niin.

Kulttuuripolitiikasta iso osa on yhteistyö kolmannen sektorin, siis erilaisten kulttuurijärjestöjen kanssa. Vapaaehtoisuudella ja harrastamisella on kulttuurissa paljon isompi rooli kuin puoluepolitiikalla. Osa rahoituksesta on huonosti naamioitua puoluetukea. Suurin osa onneksi mahdollistaa vaikuttavan tekemisen ja aikaansaamisen.

Kulttuurihankkeita on populistin aina kovin helppo vain vastustaa. Rahalle on muka parempaa käyttöä. Tampere olisi voinut varmaan rakentaa Tampere-talon sijaan vaikka vuokra-asuntoja, mutta nykykokemuksella se olisi ollut todella huono ajatus. Äänekäs ja ala-arvoinen populistinen kaiken vastustaminen huonontaa elämän laatua. Asioita on katsottava vaalikautta pidemmällä tähtäimellä.

Pirkanmaalla seuraava ja tärkein kultturihanke on uusi Nykytaiteen museo, joka on mahdollisesti Tampereen taidemuseon laajennus tai ehkä yhteishanke Sara Hildenin taidemuseon kanssa. Sen rahoitus tarvitsee puolustajansa Eduskunnassa.

Avainsanat: kulttuuri, kirjasto, taide, kotimainen elokuva, syrjäytyminen, Tampere-talo, Suomi, museo, luovuus, yhteiskunta, Sibelius-Akatemia, kapellimestari, Tampere-Pirkkala-lentokenttä


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini