Blogikirjoituksia

Vaaliohjelma - kulttuuri

Lauantai 14.3.2015 - Pirkko Jartti

Taloudellisesti vastuullista politiikkaa tehdään, jotta Suomessa säilyy monipuolinen kulttuurielämä. On tärkeää puolustaa taidetta ja kulttuuria suomalaisuuden ja suomalaisten hyvinvoinnin perustana. Se on osa hyvää elämää ja yhteiskuntaa. Poliittisessa päätöksenteossa on muistettava myös muut kuin taloudelliset arvot. Kulttuurin edellytyksistä huolehtiminen on yksi tärkeimmistä.

Kulttuurimaailmassa politiikoilla on aina rajallinen rooli. Luovuutta ja innovatiivisuutta ei synnytetä mietinnöillä ja ohjata komiteoiden ja virkamiesten avulla.

Puolueiden vaaliohjelmissa taide, kulttuuri ovat jääneet kovin vähälle. Kulttuuri on investointi tulevaisuuteen ja uudistumiseen. Ei ole sattuma, että kulttuuripalveluiden monipuolisuus kertoo aina alueen vetovoimasta teollisuuteen ja investointeihin.

Ministeriöiden arvostus määräytyy budjetin koon mukaan ja kulttuuriministerin paikka on valitettavasti ollut se, jolla tasoitetaan alue- ja muita kiintiöitä. Osaava ja alasta aidosti kiinnostunut ministeri pystyy saamaan paljon aikaiseksi myös yli puoluerajojen. Claes Andersson on tästä hyvä esimerkki.

Kulttuurin rahoituksen ja toimivien rakenteiden turvaaminen on tärkein poliittisen ohjauksen asia. Moni asia on helppo juustohöylätä toistuvilla pienillä säästöillä kuoliaaksi. Mitä tekoa on kirjastoilla, museoilla ja teattereilla, jos niillä ei ole varaa aukioloon tai toimintaan?

Kirjastojen rahoitusta ei voi pienentää tai säästää. Taloudellisen taantuman aikana juuri kirjastot ovat palvelu, jonka merkitys kasvaa. Kirjojen lainaamisesta ne ovat muuttuneet monitoimipalveluiksi, jossa tieto- ja verkkopalveluilla on yhä isompi rooli. Uudet toimintatavat, kuten pitkän aukiolon automaattikirjasto ja Piki-verkkokirjaston maakunnalliset palvelut ovat hyviä innovaatioita.

Kulttuurirahoituksessa Veikkauksen tuotto on keskeinen rahoitusväline. Lottokansan vanhetessa Veikkaus on kehittänyt uusia pelityyppejä ja omalta osaltaan se on ollut myös vahvistamassa suomalaista pelien kehittämistä. Se on hyvä toimintatapa julkisen ja yksityisen toimijan välillä.

Uhkapelien säilyttämisen Valtion yksinoikeutena on Suomeen sopiva ratkaisu. Sen avulla tuotot saadaan yhteiskunnan käyttöön ja peliongelmaisille riskialteimmat toimintatavat pidettyä poissa ja ongelmapelaamista hillittyä. Lotto ei ole kovin vaarallinen. Sen sijaan RAY:n peliautomaatit ovat todellakin yksikätisiä rosvoja.

Suomen kulttuurin kärkituote on Sibelius-Akatemian kouluttamat kapellimestarit. Heitä on ympäri maailmaa huippuorkestereiden johdossa. Koulutus on kallista. Tulokset ovat olleet hyviä ja tuoneet Suomelle ainutlaatuista mainetta ympäri maailmaa.

Taide- ja kulttuurialojen koulutuspaikkoja on ollut liikaa. Se ei saa silti jäädä yksipuoliseksi. Kulttuurialoilla määrä ei ole tuonut laatua, vaikka monet ovat päässeet kokeilemaan unelmaansa. Oleellista on se, että on olemassa vaihtoehtoisia ja kilpailevia koulutusreittejä. Helsingin valtakunnallisen Taideyliopiston ohella on tärkeää, että Tampereen konservatorio on se toinen huippupaikka opiskella klassista musiikkia ja Tampereen yliopisto on se toinen paikka opiskella näyttelijäksi. Kulttuuriosaamista tarvitaan myös uusien palveluiden kehittämisessä vientiin.

Valtion on edistettävä kulttuurin kansainvälisyyttä ja vientiä. Kaikki tiedämme Ruotsin menestyneen musiikkiviennin. Suomessa ollaan jäljessä niin musiikin, kirjallisuuden kuin muun kulttuurin viemisessä maailmalle. Omalle maallemme on tärkeää, että saamme tänne vierailemaan huipputaiteilijoita kuin laadukkaita näyttelyitä ympäri maailmaa. Kulttuuri menestyy vuorovaikutuksessa eikä se tunne rajoja.

Kulttuuri on myös liiketoimintaa. Hyvä esimerkki löytyy Manchesterista Pohjois-Englannnista, jossa jalkapallon ohella on 2000-luvun aikana investoitu merkittävästi kulttuurialaan. Kulttuuri-investoinneilla luodaan palveluita omille asukkaille ja samalla houkutellaan turisteja ympäri maailmaa.

Tutkimuksen mukaan jokainen kävijä käyttää museon lähialueiden muita palveluita keskimäärin 32-49 eurolla. Hyötyjiä ovat etenkin ravintolat, hotellit ja muut matkailualan toimijat. Tampere-Pirkkalan lentoliikenteelle yksi edellytys on, että Pirkanmaa on kansainvälisesti kiinnostava kohde. Sen eteen ei ole paljoa vielä tehty.

Tampereella museokeskus Vapriikki ja Työväen keskusmuseo Werstas Lenin-museoineen ovat jo nyt kansainvälisestikin aivan huippukohteita. Mäntässä Serlachius-museot: Gustaf ja Gösta ovat kansallisesti merkittävä matkailukohde. Kumpikin antavat esimerkin hyvin käytetystä kulttuurirahoituksesta. Viitoitusta voisi vielä kohentaa.

Suomessa on opittava tuottamaan ja markkinoimaan huipputapahtumia. Tampereen festivaalien kansainvälistä näkyvyyttä on parannettava. Tampereella on kansainvälisen luokan tapahtumia, jotka ovat jääneet hieman liikaa "ei tehrä tästä nyt liikaa numeroa"-ajattelun jalkoihin.

Kansainvälilisessä maailmassa voimme seurata live-teatteria Lontoosta ja live-oopperaa New Yorkista. Se nostaa rimaa kaikelle täällä tehdylle, mikä on hyvä asia. Mikä on Suomessa sellaista, mitä maailmalla halutaan nähdä? Mikä tamperelainen teatteriesitys huomioidaan edes valtakunnallisesti merkittävänä?

Kotimainen elokuva dokumentoi meidän maailmaamme. Elokuvakulttuuri on monipuolistunut ja Aki Kaurismäen ansiosta kansainvälistynyt. Uusi elokuvatekijöiden sukupolvi on harppaamassa kansainväliseen sarjaan, jossa yhä suurempi osa rahoituksesta saadaan ulkomailta. Paljon käsityötä sisältävänä elokuva-ala työllistää. Valitettavasti nykyisessä tuki- ja rahoitusmallissa Suomi häviää tuotantopaikkana jopa Norjalle ja Saksalle.

Kulttuurin kirjo on laaja. Päättäjien lobbaamisessa ovat onnistuneet oluen myyjät vetoamalla "olutkulttuurin vaalimiseen". Sääli. Paikkansa on niin sirkustaiteella, sairaalaklovneilla, vierailuilla ikäihmisten luona, pop- ja rock-musiikilla, katutaiteella, performansseilla, stand-up- komiikalla ja monella muulla luovalla tekemisellä.

Kulttuuri ehkäisee syrjäytymistä. Suomessa ja Pirkanmaalla on jo nyt  kansainvälisesti menestyneitä ulkomaalaistaustaisia taitelijoita. Hyvien kulttuuripalveluiden avulla pystymme estämään kaikkien nuorten syrjäytymistä ja myös radikalisoitumista väkivaltaan. Taide herättää aina ajatuksia ja tunteita eikä se yleensä ole myöskään myötäkarvaan politiikoille, hyvä niin.

Kulttuuripolitiikasta iso osa on yhteistyö kolmannen sektorin, siis erilaisten kulttuurijärjestöjen kanssa. Vapaaehtoisuudella ja harrastamisella on kulttuurissa paljon isompi rooli kuin puoluepolitiikalla. Osa rahoituksesta on huonosti naamioitua puoluetukea. Suurin osa onneksi mahdollistaa vaikuttavan tekemisen ja aikaansaamisen.

Kulttuurihankkeita on populistin aina kovin helppo vain vastustaa. Rahalle on muka parempaa käyttöä. Tampere olisi voinut varmaan rakentaa Tampere-talon sijaan vaikka vuokra-asuntoja, mutta nykykokemuksella se olisi ollut todella huono ajatus. Äänekäs ja ala-arvoinen populistinen kaiken vastustaminen huonontaa elämän laatua. Asioita on katsottava vaalikautta pidemmällä tähtäimellä.

Pirkanmaalla seuraava ja tärkein kultturihanke on uusi Nykytaiteen museo, joka on mahdollisesti Tampereen taidemuseon laajennus tai ehkä yhteishanke Sara Hildenin taidemuseon kanssa. Sen rahoitus tarvitsee puolustajansa Eduskunnassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kulttuuri, kirjasto, taide, kotimainen elokuva, syrjäytyminen, Tampere-talo, Suomi, museo, luovuus, yhteiskunta, Sibelius-Akatemia, kapellimestari, Tampere-Pirkkala-lentokenttä

Vaaliteemani: Turvallisuus

Torstai 26.2.2015 - Pirkko Jartti

Turvallisuuteen kuuluvat myös vakauden ja demokratian edistäminen. Seuraavalla vaalikaudella linjataan turvallisuuspolitiikkaa ja tehdään päätöksiä suurista Puolustusvoimien hankinnoista. Turvallisuuteen tarvitaan riittävä rahoitus. Se merkitsee kipeitä leikkauksia muissa menoissa. Uudenlaisiin kriiseihin on varauduttava aiempaa monipuolisemmin.

Pirkanmaalla selvittiin 2011 Tapani-myrskyn sähkökatkoksista ja Nokian vesikriisistä 2007 ilman kuolemia, lähinnä tuurilla. Kummatkin olivat uusia kriisejä ja ne antoivat vakavan viestin yhteiskuntamme haavoittuvuudesta.

Yhteiskunnalle kriittisen infrastruktuurin toiminnan turvaaminen on keskeinen osa arjen turvallisuutta. Poliittista ohjausta tarvitaan sähkö- ja tietoverkkojen suojaamisessa ja veden ja lämmön jakelun varmistamisessa. Tämä vaatii merkittäviä investointeja.

Viranomaisten yhteistoiminnan kehittäminen on alue, jossa poliitikkojen tukea tarvitaan. Jos kotihoidossa oleva vanhus jää ilman sähköä, puhelinyhteyksiä, vettä ja lämpöä, niin miten hänet saadaan turvaan ja kenen toimesta? Tilannetta pahentavat eri toimijoiden erilaiset aluejaot ja toimintareviirit.

Jokelan 2007 ja Kauhajoen 2008 koulusurmat sekä Myyrmannin pommi 2002 ovat muistutus terrorismin mahdollisuudesta arjessa. Näissä kaikissa tapauksissa koulukiusaaminen ja nuorten syrjäytyminen on ollut traagista tapahtumaketjua.

Tietoverkot ja kyberturvallisuus ovat turvallisuuden uusi alue. Nykyisin Puolustusvoimilla on alueella oma yksikkönsä. Samalla yksityisyyden suojaaminen ja kansalaisvapaudet ovat meille kaikille tärkeä osa puolustamisen arvoista yhteiskuntaa. 

Pandemian mahdollisuus vaatii terveydenhuollon toimintakyvyn ylläpitämistä. Länsi-Afrikan vakava ebola-epidemia saatiin hillittyä sotilaallisella kansainvälisellä operaatiolla. SPR:n vapaaehtoisten ansiosta saimme Suomeen osaamista epidemian aikana. A(H1N1) influenssavirus,  "sikainfluenssa" epidemia 2009 oli muistutus pandemian vaaroista.

Puolustusvoimat ovat rakennusuudistuksessaan onnistuneet valtionhallinnon antamissa säästötavoitteissa. Ikäluokat ovat pienentyneet ja noin 80% miespuolisista ikäluokista suorittaa asepalveluksen. Maanpuolustus on aiempaa teknisempää ja terveysvaatimukset ovat samalla kiristyneet.

Kutsunnat ovat yhteiskunnalle yksi harvoista tarttumakohdista, jossa yhteiskunnalla on mahdollisuus vaikuttaa koulunsa päättäneiden ihmisten elämään. Vaikka asevelvollisuus muuttuu valikoivammaksi, niin yhteistyötä kaivataan sosiaaliviranomaisten kanssa. Mitä voimme tehdä niille, jotka eivät suorita ase-tai siviilipalvelua terveyssyistä? Keskustelu kansalaispalvelusta toivottavasti jatkuu samalla, kun säilytämme yleisen asevelvollisuuden. 

Yleinen asevelvollisuus sisältää paljon myönteisiä asioita. Hintana on työurien lyheneminen ja opiskelun aloittamisen viivästyminen. Voisiko asevelvollisuutta niveltää paremmin osaksi opiskelua, luultavasti. Terveydenhuollon ammattilaisille, lääkäreille ja sairaanhoitajille voisi riittää lyhyempi palvelusaika, jotta heidät saadaan mukaan työelämään nopeammin.

Puolustusmäärärahoja on lisättävä hallitusti. Teknistynyt armeija on kallis armeija. 2020-luvulla on uusittava laivaston keskeiset alukset ja ilmavoimien torjuntahävittäjät. Ne ovat kalliita hankintoja, silti välttämättömiä. Samalla yksittäisen taistelijan turvallisuus edellyttää myös perushankintojen lisäämistä. Puolustusvoimien tulee pystyä tukemaan joustavasti siviiliyhteiskuntaa uusissa kriiseissä.

Laivasto on yksi keskeisistä osallistujista, kun Itämerellä tapahtuu öljytankkerin onnettomuus.

Rajavartioston, tullin ja poliisin rahoitus on pidettävä riittävällä tasolla, kuten myös syyttäjälaitoksen, oikeusistuimen ja vankeinhoidon. Tämä on keskeinen osa kansallista turvallisuuttamme ja oikeusvaltiotamme. Turvallisuuskulut ovat merkittävässä määrin henkilökuluja ja nykyiset säätöohjelmat ovat juuri leikanneet henkilömäärää samalla, kun toiminnan ja erityisesti eri viranomaisten yhteistyöhön liittyvien prosessien kehittäminen on takunnut.

Rauhanturvaaminen ja kehitysyhteistyö ovat osa ulkopolitiikkaa, jossa olemme osa pohjoismaista ja eurooppalaista arvomaailmaa. Haluamme pysyä myös teoissamme osana meidän viiteryhmäämme. Kriisien ratkaisussa auttaminen on halvempaa kuin niiden seurauksien hillitseminen rajoillamme.

Turvallisuuden ydin on se, että Suomi on arvoiltaan maa, jota me kansalaiset haluamme puolustaa. Siihen kuuluvat toimivat ja korruptiosta vapaat instituutiot, sananvapaus ja muut kansalaisvapaudet, oikeuslaitos ja kansalaisyhteiskunta. Samalla se on yhteiskunta, jossa on hyvä yrittää ja työskennellä.

1 kommentti . Avainsanat: Puolustusvoimat, turvallisuus, kyberturvallisuus, poliisi, rauhanturvaaminen, vesikriisi, vanhus, Pirkanmaa, Suomi, yksityisyyden suojaaminen

Mummonmökkien paluu vai minne ikäihmiset?

Sunnuntai 15.2.2015 - Pirkko Jartti

Esteettömyys, siis väljät ovet ja vessa sekä vain vähän rappusia, mahdollistaa kotona asumisen ikäihmiselle. Jos rakentamisessa luovutaan esteettömyyden normeista niin, miten selviämme ikääntyvän väestön kanssa.

Suomen asuntokannassa on aivan liikaa asuntoja, joissa eläminen pyörätuolissa, trollaattorin kanssa tai vaikka lyhyemmän aikaa jalka paketissa, on mahdotonta. Nilkka voi murtua keneltä vain.

Samaan aikaan vanhuspoliittiset ohjelmat kannustavat kotona asumisen edistämiseen ja kotihoidon lisäämiseen. Ei se onnistu ilman esteettömiä asuntoja.

Kerrostalossa hissittömyys tai vaikka kerrosten puoliväliin pysähtyvä hissi riittää pitämään huonosti liikkuvan ihmisen kotinsa vankina. Ahtaat ovet ja ennen muuta ahdas vessa estävät peseytymisen ja johtavat ikävään vaippojen käyttöön. Kotipalvelua ja kuljetusapua tarvitaan, kun edes yksi avustaja ei riitä, vaan kantamaan kutsutaan kaksi raavasta palomiestä.

Kyse on asuntokannastamme. Sitä pohtii eri ministeriö kuin se, joka miettii ikäihmisten palveluita. Palveluasuntoja rakentamalla ei ikäihmisten tilanteesta selvitä ellei nykyistä suurempi osa pysty asumaan pidempään kotonaan.

Maaseudulla on ikäihmisten asumisen kanssa ongelmia siinä kuin kaupungissakin.

Mummonmökki puulämmityksellä, kantovedellä, ulkovessan ja- saunan kanssa oli aiemmin maaseudulla syy muuttaa asumaan palvelutaloon tai vanhainkotiin. Tällä vuosituhannella onneksi maaseudunkin asuminen on hieman parantunut.

Suomessa asutaan edelleen ahtaasti ja ikäihmisten asumiseen todella huonosti sopivia asuntoja on liian vähän. Siksi nämä ongelmat on estettävä, kun uusia asuntoja rakennetaan. Muutakin on ikäihmisten kotonasumisen edistämiseksi tehtävä. Esteettömyys on ensimmäinen asia.

Jos asumus on ympärivuotisessa käytössä, niin tietä tulee aurata, koulukuljetusten on tultava kohtuullisen etäisyyden päähän ja ikäihmisille on tarjottava kotipalvelua. Postikin on kannettava lähistölle. Kunnan on järjestettävä palveluita ja mitä hajanaisempi kunta on, sen kalliimpaa se on.

Kun syrjäseudun erämaiseen asumukseensa jäänyttä ikäihmistä käy kotipalvelun hoitaja katsomassa pari kertaa päivässä 20 km suuntaansa, niin se on veronmaksajalle kallista. En ole ketään häätämässä minnekään, mutta tilannetta ei pitäisi enää pahentaa tulevaisuudessa. Koti on aina koti, mutta jos ikäihminen ei enää siellä pärjää, vaikka kotiapu käy neljä-viisi kertaa päivässä, niin kyllä silloin täytyy alkaa viimeistään miettiä laitosasumista. Kaikilla ei ole omaisia, jotka hoitavat vanhuksiaan. Ikäihminen voi tuntea myös turvattomuutta yksin asuessaan.

Kaavoituksella kunta pyrkii ohjaamaan pysyvää asumista koko yhteiskunnan kannalta järkevästi. Näilläkin normeilla on nykyisessä toimintatavassa syynsä. Jos muutetaan, niin on muutettava koko prosessia ja asumiseen liittyviä palvelulupauksia.

Normitalkoiden ja yksittäisten ideoiden sijaan on mietittävä kokonaisuutta. Kehen muutos vaikuttaa ja millä tavalla. Siis kokonaisuus ratkaisee.  Asiat eivät ole irrallaan toisistaan.

Jos halutaan halvempaa asumista. Tavoite on ihan hyvä, mutta sitä ei saa tehdä ikäihmisten ja vammaisten ongelmia pahentamalla.

1 kommentti . Avainsanat: mummonmökki, esteettömyys, vanhuus, ikäihminen, SOTE, hissi, Suomi, asuminen, kaavoitus, haja-asutus

Vaaliteemani:Lähiruoan ja luomun edistäminen

Lauantai 7.2.2015 - Pirkko Jartti

Pirkanmaa on lähiruoan ja luomun edelläkävijä. Maaseudun elävänä pitämisessä ja matkailun edistämisessä yrittäjälähtöisellä lähiruoalla on edelleen paljon mahdollisuuksia. Eduskunnan, ministeriöiden ja ennen muuta kuntapäättäjillä on vielä tehtävää turhien esteiden madaltamisessa. Siksi lähiruoka on osa vaaliteemojani.

Kiitos lähiruoan edistämiselle kuuluu rohkeille yrittäjille, jotka ovat tarttuneet niin tuottamiseen ja jalostamiseen kuin jakeluun ja markkinointiin. Erityinen kiitos Ahlmannin koulun hankkeille ja koulutukselle, jonka avulla on tehty paljon uusia toimintamalleja ja myös tuotu asia käytännössä kaupungin keskelle.

Pirkanmaalla on monipuolista elintarviketuotantoa suklaanvalmistajista kahvipaahtimoihin, lammastiloista marjatiloihin ja erikoistuneisiin leipomoihin.

Ahlmannin suoramyynti, Kauppahalli, S-ketjun osallistuminen ja Heikki Ahopellon Armas-tuotteet sekä Tampereen huippukokkien ennakkoluulottomuus ovat lähiruoan näkyvin osa. Mukana on aktiivisia ihmisiä kehittämässä lähiruokarenkaita hankintaan ja pienyrityksiä keksimässä uusia asiakaslähtöisiä tuotteita.

Maatalous tarvitsee pitkäjänteisyyttä. Pirkanmaan lähiruokahanke toivottavasti muuttuu jatkuvaksi toiminnaksi ja siinä kehitetyt hyvät käytännöt leviävät koko maahan. Suomessa on liikaa hankkeita, jotka päättyvät hankerahoituksen päättymiseen - tavoitteena tulee olla siirtyminen kestävään liiketoimintaan.

Suomi on syystä ylpeä elintarviketurvallisuudesta. Siitä on syytä pitää kiinni. Silti ehkä pienimuotoisen tilatuotannon ei tarvitse toimia aivan samoilla vaatimuksilla kuin elintarviketeollisuuden suuryksiköiden massatuotannon, kunhan laatuvalvonta on kunnossa.

Julkisten hankintojen, etenkin kuntahankintojen merkitys on suuri. Pientuottajan osallistumismahdollisuus kilpailutuksissa vaatii osaamista kunnissa ja poliittista tahtoa.

Lähiruoka ja luomu ovat matkailun vetovoimatekijä, jos ne muistetaan matkailumarkkinoinnissa niin alueellisesti kuin valtakunnallisesti.

Lähiruoka antaa ruoalle kasvot. Tärkein merkintä on tuottajan nimi ja paikkakunta.

Kannattaa muistaa lähiruoan määritelmä: Lähiruoka on ruoantuotantoa ja-kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria.

Lähiruoka on kulttuuri-, kuluttaja-, yritys-, elinkeino-, alue- ja vientipolitiikkaa.

Erikoistuneella pienelläkin tuottajalla on myös mahdollisuus menestyvään vientiin, jos vienninedistämisessä osataan huomioida pk-yritysten kovin rajalliset omat mahdollisuudet kansainväliseen markkinointiin. Esimerkiksi Saksan markkinoilla ruotsalaiset pientuottajat ovat onnistuneet paljon suomalaisia paremmin. Tässä on vielä politiikoilla tehtävää.

Lähiruoka tarvitsee uudenlaista liiketoimintaosaamista, jossa toimitaan verkostona, kehitetään logistiikkaa ja ostamista. Asiakkaita on, kunhan juuri sille sopivia tuotteita osataan tuottaa, jalostaa ja myydä.

Pienpanimoja tuetaan tuotantomäärän mukaisella alennetulla verotuksella, perusteena on alan käsityövaltaisuus. Saman luulisin koskevan muitakin elintarvikeketjun pienyrityksiä. Tässä on mahdollisuuksia keksiä oikeudenmukaisia pk-yritystoimintaa edistäviä malleja.

Ruoka-alan kehittämistä ovat haitanneet ristiriidat pienten ja suurten tuottajien intressien välillä. Suurtuottajilla on ollut enemmän vaikutusvaltaa lainsäädännössä.

Poliittisissa tukitoimissa markkinalähtöisen yrittäjyyden edistäminen on riittämätöntä. Sen seurauksena lähiruoan kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Ostaminen on koettu vaikeaksi.

Menestystä on syntynyt, kun keskustelu on kääntynyt tuista herkullisuuteen, tuoreuteen ja elämyksiin, joita ruokakulttuuri tuottaa. Pirkanmaalla on puheen sijaan toimittu ja alettu luomaan lähiruoalle uusia kohtaamispaikkoja asiakkaiden kanssa. Niin ovat toimineet myös talkoohengellä kuluttajien keskuudessa syntyneet ruokapiirit ja ammattikeittiöiden sopimusviljelijät.

Maatalous työllisttää noin 300 000 henkeä, 12% työvoimasta. Yrityksiä on noin 1900, joista suurin osa on pieniä. Kasvu syntyy vientiä kasvattamalla ja löytämällä kilpailukykyisiä erikoistuotteita.

Lähiruoka jalostusketjuineen on osa yrittäjälähtöistä maaseutupolitiikkaa. Se pitää maaseudun elävänä, luo uusia työpaikkoja niin maalle kuin kaupunkeihin. Samalla se parantaa elämän laatua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lähiruoka, luomu, Pirkanmaa, maatalous, Suomi, matkailu, pk-yritys, marjatila, suklaanvalmistaja, maaseutuAhlmannin koulu

Natoon vaiko ei?

Perjantai 19.12.2014 - Pirkko Jartti

Nato-keskustelusta on puuttunut vastaus kahteen tärkeään kysymykseen: Mitä teemme Natossa? Mitä hyötyä on Natosta meille?

Suomi on Naton kumppanimaana jo niin lähellä kuin vain voi olla liittymättä jäseneksi.

Ulkopolitiikka-lehdessä (4/2014) oli yhteenveto yhdeksästä eri Nato-selvityksestä vuosilta 2002-2014. Osa tekijöistä on kannattanut Nato-jäsenyyttä, osa vastustanut. Kaikki ovat toivoneet selvityksensä antavan pohjaa faktoihin perustuvaan keskusteluun.

Kansalaiskeskustelu on jäänyt valitettavasti puuttumaan. Presidentti Niinistö on linjannut, että Nato-jäsenyydellä on oltava suomalaisten enemmistön tuki.

Suomen Nato-jäsenyyttä kannattaa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tutkimuksissa (12/2014) noin 30 prosenttia suomalaisista.

Yleinen epävarmuuden tunne on lisääntynyt. Venäjän ja Ukrainan tilanne vaikuttaa näkemykseen riippumatta siitä, onko huolestunut Suomen puolustusvoimien kyvyistä.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak vuoden 2007 selvityksessä muistuttaa, että Nato-jäsenyys kasvattaa painetta osallistua operaatioihin maailmalla. Jos Suomi ei ole valmis lähettämään sotilasosastoja esim. Istanbuliin, Tallinnaan tai Washingtoniin kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi, jäsenyyttä ei pidä hakea.

Vaikka Nato-operaatioihin osallistuvat sotilaamme ovat vapaaehtoisia ja ammattilaisia, se merkitsee myös tappioiden riskiä. Afganistanissa on kaatunut kaksi suomalaista sotilasta. Tanska on menettänyt 42 ja Viro 9 taistelijaa.

Naton etuja perustellaan turvatakuilla, vaikutusvallalla ja taloudellisilla hyödyillä, vaikka kulut hieman nousisivat.

Kenraali evp Gustav Hägglund on huolissaan siitä, että jos puolustuksesta huolehtisi mahtava sotilasliitto, niin mielipiteet kääntyisivät yleistä asevelvollisuutta vastaan.

Oman maanpuolustustahdon kohtalon lisäksi selvityksissä ollaan huolissaan yleisesti Naton luonteesta ja turhista sodista.

Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi suhteiden hankaloitumista ja kiristymistä Venäjän kanssa, ainakin joksikin aikaa. Pietari on Venäjän sydänaluetta, jonka he varmasti haluavat pitää sotilaallisesti turvattuna.

Kokoomus on linjannut, että jäsenyys Natossa vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Puolueen sisällä on erilaisia näkemyksiä Natosta.

Nato-jäsenyys on perusteltava niin hyvin, että kansa on sen takana. Sitä ei voi myöskään päättää pienellä enemmistöllä Eduskunnassa. Siksi keskustelua tarvitaan ja myös faktoja.

3 kommenttia . Avainsanat: Nato, Suomi, enemmistö, turvallisuus, maanpuolustus

Suomi on edelleen kärjessä!

Perjantai 5.12.2014 - Pirkko Jartti

Taloussynkkyydestä huolimatta Suomessa on edelleen monia onnistumisia ja vahvuustekijöitä. Ne on vain helppo unohtaa huonojen uutisten saadessa isot otsikot.

Tässä on tuoreita löytämiäni otsikoita:

Suomen kansantalous on maailman neljänneksi kilpailukykyisin (World Economic Forum)

Korruptioindeksissä Suomi on kolmanneksi vähiten korruptoitunut maa, Pohjoismaat kärjessä. (Transparency International)

Suomessa palkkaerot ovat edelleen pienet, neljänneksi pienimmät Euroopassa. (Palkansaajien tutkimuslaitos)

Helsingin yliopisto on maailman sadan parhaan yliopiston joukossa. (Shanghain lista)

Suomen peruskoulun oppilaat ovat Euroopan parhaita ongelmanratkaisussa. (OKM)

Syövänhoito on huipputasoa. Suomen 14 yleisimmässä syövässä 5-vuotiseloonjääminen oli vv. 2003-2006 66%, kun vv. 1998-2001 5-vuotiseloonjääminen oli 58%. (Suomen Syöpärekisteri)

Alle 5-vuotiaita lapsia kuolee Suomessa vähemmän kuin länsimaissa keskimäärin. (Lancet)

Muutos on mahdollisuus! Se kuulostaa vaikeuksien keskellä sanottuna ehkä nololta ja tyhmältäkin, mutta se pitää kuitenkin paikkansa.

Talous- ja työllisyystilanne on toki vakava asia. Viennin kärkenä olleet Nokian ict-teollisuuden sekä kirjojen ja sanomalehtien myynnistä riippuvan metsäteollisuuden rakennemuutos kurittaa maatamme. Samaan aikaan euro on tuonut talouteen vakautta ja korot ovat pysyneet matalina.

Ukrainan kriisi toi uutisiin oman mörkönsä. Venäjä varmasti puolustaa Pietaria ja Murmanskia, kuten aina ennenkin se on tehnyt. Silti Suomen ympärillä sotavoimat ovat nykyisin todella paljon pienemmät kuin kylmän sodan aikana ja silloinkin pärjättiin ilman yöunien menettämistä.

Muutos rakentuu aina jokaisen omille vahvuuksille ja mahdollisuuksille. Toiveita ja unelmiakaan ei auta unohtaa. Suomella on vahva pohja, josta on hyvä mennä eteenpäin. 1990-luvun lamasta selvittiin, mikä myös kannattaa muistaa.

Itsenäisyyspäivänä kannattaa käyttää ajatus Suomen ja Pirkanmaan hyville asioille.

Hyvää Itsenäisyyspäivää teille kaikille!

1 kommentti . Avainsanat: Suomi, Itsenäisyyspäivä, talous, Pirkanmaa