Blogikirjoituksia

Vaaliteemani:Lähiruoan ja luomun edistäminen

Lauantai 7.2.2015 - Pirkko Jartti

Pirkanmaa on lähiruoan ja luomun edelläkävijä. Maaseudun elävänä pitämisessä ja matkailun edistämisessä yrittäjälähtöisellä lähiruoalla on edelleen paljon mahdollisuuksia. Eduskunnan, ministeriöiden ja ennen muuta kuntapäättäjillä on vielä tehtävää turhien esteiden madaltamisessa. Siksi lähiruoka on osa vaaliteemojani.

Kiitos lähiruoan edistämiselle kuuluu rohkeille yrittäjille, jotka ovat tarttuneet niin tuottamiseen ja jalostamiseen kuin jakeluun ja markkinointiin. Erityinen kiitos Ahlmannin koulun hankkeille ja koulutukselle, jonka avulla on tehty paljon uusia toimintamalleja ja myös tuotu asia käytännössä kaupungin keskelle.

Pirkanmaalla on monipuolista elintarviketuotantoa suklaanvalmistajista kahvipaahtimoihin, lammastiloista marjatiloihin ja erikoistuneisiin leipomoihin.

Ahlmannin suoramyynti, Kauppahalli, S-ketjun osallistuminen ja Heikki Ahopellon Armas-tuotteet sekä Tampereen huippukokkien ennakkoluulottomuus ovat lähiruoan näkyvin osa. Mukana on aktiivisia ihmisiä kehittämässä lähiruokarenkaita hankintaan ja pienyrityksiä keksimässä uusia asiakaslähtöisiä tuotteita.

Maatalous tarvitsee pitkäjänteisyyttä. Pirkanmaan lähiruokahanke toivottavasti muuttuu jatkuvaksi toiminnaksi ja siinä kehitetyt hyvät käytännöt leviävät koko maahan. Suomessa on liikaa hankkeita, jotka päättyvät hankerahoituksen päättymiseen - tavoitteena tulee olla siirtyminen kestävään liiketoimintaan.

Suomi on syystä ylpeä elintarviketurvallisuudesta. Siitä on syytä pitää kiinni. Silti ehkä pienimuotoisen tilatuotannon ei tarvitse toimia aivan samoilla vaatimuksilla kuin elintarviketeollisuuden suuryksiköiden massatuotannon, kunhan laatuvalvonta on kunnossa.

Julkisten hankintojen, etenkin kuntahankintojen merkitys on suuri. Pientuottajan osallistumismahdollisuus kilpailutuksissa vaatii osaamista kunnissa ja poliittista tahtoa.

Lähiruoka ja luomu ovat matkailun vetovoimatekijä, jos ne muistetaan matkailumarkkinoinnissa niin alueellisesti kuin valtakunnallisesti.

Lähiruoka antaa ruoalle kasvot. Tärkein merkintä on tuottajan nimi ja paikkakunta.

Kannattaa muistaa lähiruoan määritelmä: Lähiruoka on ruoantuotantoa ja-kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria.

Lähiruoka on kulttuuri-, kuluttaja-, yritys-, elinkeino-, alue- ja vientipolitiikkaa.

Erikoistuneella pienelläkin tuottajalla on myös mahdollisuus menestyvään vientiin, jos vienninedistämisessä osataan huomioida pk-yritysten kovin rajalliset omat mahdollisuudet kansainväliseen markkinointiin. Esimerkiksi Saksan markkinoilla ruotsalaiset pientuottajat ovat onnistuneet paljon suomalaisia paremmin. Tässä on vielä politiikoilla tehtävää.

Lähiruoka tarvitsee uudenlaista liiketoimintaosaamista, jossa toimitaan verkostona, kehitetään logistiikkaa ja ostamista. Asiakkaita on, kunhan juuri sille sopivia tuotteita osataan tuottaa, jalostaa ja myydä.

Pienpanimoja tuetaan tuotantomäärän mukaisella alennetulla verotuksella, perusteena on alan käsityövaltaisuus. Saman luulisin koskevan muitakin elintarvikeketjun pienyrityksiä. Tässä on mahdollisuuksia keksiä oikeudenmukaisia pk-yritystoimintaa edistäviä malleja.

Ruoka-alan kehittämistä ovat haitanneet ristiriidat pienten ja suurten tuottajien intressien välillä. Suurtuottajilla on ollut enemmän vaikutusvaltaa lainsäädännössä.

Poliittisissa tukitoimissa markkinalähtöisen yrittäjyyden edistäminen on riittämätöntä. Sen seurauksena lähiruoan kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Ostaminen on koettu vaikeaksi.

Menestystä on syntynyt, kun keskustelu on kääntynyt tuista herkullisuuteen, tuoreuteen ja elämyksiin, joita ruokakulttuuri tuottaa. Pirkanmaalla on puheen sijaan toimittu ja alettu luomaan lähiruoalle uusia kohtaamispaikkoja asiakkaiden kanssa. Niin ovat toimineet myös talkoohengellä kuluttajien keskuudessa syntyneet ruokapiirit ja ammattikeittiöiden sopimusviljelijät.

Maatalous työllisttää noin 300 000 henkeä, 12% työvoimasta. Yrityksiä on noin 1900, joista suurin osa on pieniä. Kasvu syntyy vientiä kasvattamalla ja löytämällä kilpailukykyisiä erikoistuotteita.

Lähiruoka jalostusketjuineen on osa yrittäjälähtöistä maaseutupolitiikkaa. Se pitää maaseudun elävänä, luo uusia työpaikkoja niin maalle kuin kaupunkeihin. Samalla se parantaa elämän laatua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lähiruoka, luomu, Pirkanmaa, maatalous, Suomi, matkailu, pk-yritys, marjatila, suklaanvalmistaja, maaseutuAhlmannin koulu

Suomi 2020 - mitä ongelmia Eduskunnan on ratkottava?

Lauantai 31.1.2015 - Pirkko Jartti

Kreikka ei ole ongelma, ainakaan merkittävä. Kun 2020 seuraavan Eduskunnan aikaansaannoksia arvioidaan, niin muut asiat ovat tärkeämpiä. Tässä on muutamia niistä, koska kaikki ovat tärkeitä. Järjestyksellä ei ole väliä.

1) Terveys, hyvinvointi ja ikääntyminen

Suuret sodanjälkeiset ikäluokat ovat 2020 eläkkeellä ja erityistä hoivaa vaativien ikäihmisten määrä kasvaa nopeasti. SOTE-keskustelu on vasta alkua niille muutoksille, joita väestömme harmaantuminen ja ikääntyminen vaativat sosiaalipalveluilta ja koko terveydenhuollolta. Samaan aikaan sairauksien hoito muuttuu yhä tehokkaammaksi ja kalliimmaksi. Asioita on tehtävä eri tavalla ja aivan uusia toimintatapoja on voitava ottaa käyttöön.

SOTE-päätökset taitavat olla pääosin seuraavan Eduskunnan ongelma. Jääkö kuntien rooliksi teiden ja jalkakäytävien talviauraus ja leikkikenttien kunnostus?

Ikääntyminen vaikuttaa niin politiikkaan kuin kaikkeen muuhunkin toimintaan yhteiskunnassa. Samaan aikaan olisi pystyttävä kasvattamaan nuoria ikäluokkia kohti työelämää. Mitä tehdään koulu- ja yliopistoverkolle ikäluokkien pienentyessä?

2) Maa- ja metsätalouden muutos biotaloudeksi

Biotaloudesta on puhuttu, sen sisältö selviää lähivuosien aikana. 60-luvulla pientilat muuttuivat elinkelvottomiksi, 2010-luvulla on vielä päätettävä, millainen maatalous on Suomessa järkevää ja kannattavaa.

Lähiruoka ja tilatuotanto, jossa toimitaan muutenkin suurten kauppaketjujen ehdoilla, ovat yksi mahdollisuus. Se vaatii muutoksia lainsäädännössä.

3) Energiakysymykset

Valmistuuko Olkiluodon kolmas reaktori tai Rosatomin Hanhikiven voimala? Sitä ei vielä tiedetä.

Energiatuotannon monipuolisuus on hyvä asia. Se tarkoittaa puun käytön lisäämistä, tuulivoimaa, nesteytetyn kaasun käyttöä ja maa- ja ilmalämpöpumppujen yleistymistä.

Vientiteollisuudelle energiaan liittyvä vienti on jo iso osa liiketoimnnasta. Se edellyttää, että myös Suomessa otamme käyttöön oman teollisuutemme ratkaisuja.

4) Liikenteen uudistaminen

Suomen liikenneinfra on peräisin 1970-luvulta. Rataverkon kehittäminen ja ylläpitäminen on tehtävä samalla kuin pääteiden verkkoa kunnostetaan.

Metropolialueilla joukkoliikenne on lähivuosina keskeinen kehityskohde. Samalla lainsäädäntöä on tehtävä niin robottiautoja kuin uusia älyliikenteen sovelluksia varten.

5) Ilmastonmuutos, materiaalitehokkuus ja raaka-ainepolitiikka

2014 oli jälleen globaalisti ennätyksellisen lämmin. Ilmastonmuutos merkitsee Suomessa erikoisten sääilmiöiden yleistymistä. Yleisellä tasolla se tarkoittaa ainakin sademäärän kasvamista; kesällä vettä ja talvella lunta sekä tulvia. Myrskytkin yleistyvät, samoin hellejaksot ja kovat pakkaset. Se tarkoittaa kaupunkisuunnitteluun isoja haasteita.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on mahdollisuus uudistaa teollisuuttamme ja viedä teknologiaa, joka on energiatehokkaampaa ja vähentää hiilidioksidipäästöjä. Samalla Suomen on hyvä olla myös esimerkki uuden teknologian käytöstä. Siinä on lainsäädännöllä oma paikkansa.

Suomen kaivospolitiikalle Talvivaara on suuri ongelma. Huonosti ja todella osaamattomasti tehty kaivoshanke tulee veronmaksajille kalliiksi. Sieltä löytyy myös 25 km vähän käytettyä sähkörataa. Miten ja millaisia kaivoksia Suomeen jatkossa tulee? Se on Eduskunnan asia.

Materiaalitehokkuus ja mahdollisten uusien biomateriaalien saaminen laajaan tuotantoon on varmasti osa Suomen teollisuuspolitiikkaa.

6) Kansalaisvapaudet ja turvallisuus

NATO-keskustelussa ei ole vielä päästy oikein alkuun. Samaan aikaan Puolustusministeriön työryhmä ehdottaa luonnollisesti Puolustusvoimille rahaa, resursseja ja lainsäädännön lupaa tavallisten kansalaisten laajaan, ennakoivaan valvontaan.

Jos Suomi ei ole oikeusvaltio ja ihmisillä ei ole oikeutta yksityisyyteen niin, miten me eroamme diktatuureista?

Tietoverkkojen osalta lainsäädäntöä on varmasti kehitettävä, mutta samalla on pidettävä huolta kansalaisvapauksista ja oikeusvaltiosta.

Seuraava Eduskunta päättää niin laivaston suurimpien alusten uushankinnasta kuin ilmavoimien taisteluhävittäjien hankinnasta. Ne ovat isoja rahoja. Eduskunta päättää, mistä tingitään.

Ja paljon muuta...

Suomi on 2017-19 Arktisen neuvoston puheenjohtaja. Pohjoisten alueiden rooli varmasti työllistää Eduskuntaa enemmän kuin perinteinen Pohjoismaiden neuvosto.

Venäjä, Venäjä ja Venäjä - lähinaapuri vaikuttaa moneen asiaan, niin koulujen kielenopetuksesta aina rataverkon kehittämiseen.

Pienyritysten tulevaisuus. Eläkkeelle jää myös paljon yrittäjiä. Löytyykö liiketoiminnalle jatkajia tai seuraajia? Kansallisen kulttuurin kalliit huippuhankkeet, kirjojen ja musiikin viennin saaminen kuntoon, apurahajärjestelmien uudistaminen. Siinä on muutama esimerkki. Rahat ovat pienet, keskustelu on suurta ja merkitys Suomen brändille on tärkeä.

Kreikasta ja EU:sta puhutaan varmasti, vaikka Eduskunnalla on siinä pienempi rooli. Onneksi EU-tuella Espanja, Portugali ja Irlanti selvisivät, sekin kannattaa muistaa. EU:n elvytyksen voisi tuovan Suomeen niin lisää vientiä kuin rakenteellisia uudistuksia.

Toivottavasti jossain vaaliväittelyssä näistäkin asioista puhutaan. Tarvitaan laajempaa näköalaa tulevaisuuteen eikä vain näpertelyä epäoleellisten asioiden kanssa.

Ensiksi on oltava idea tulevasta, jotta edes siihen suuntaan joskus päästäisiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE, biotalous, lähiruoka, liikenne, ilmastonmuutos, turvallisuus, oikeusvaltio