Blogikirjoituksia

Siltarumpupoliitikko haaskaa verorahat

Sunnuntai 4.1.2015 - Pirkko Jartti

Ministereiltä halutaan oman maakunnan suosimista. Mieluummin on vaadittava sitä, että kukaan ministeri ei "rosvoa" rahoitusta vain saadakseen itselleen ääniä. Siltarumpupolitikointi pekkarointeineen on ikävin muoto politiikkaa.

Jos valtioneuvostossa on pirkanmaalainen ministeri, niin se ei saisi tarkoittaa sitä, että samanaikaisesti toistakymmentä ministeriä vastustaa Pirkanmaan hankkeita.  Kaikkien puolueesta riippumatta olisi edistettävä kansakunnan etuja ja toimittava järkevästi. Silloin Suomi voisi menestyä.

Pirkanmaalla on pitkä kokemus keskustalaisesta liikennepolitiikasta. Sen seurauksena täällä tiestö jäi jälkeen muuta maata, kun aina löytyi ministerien omaan vaalipiiriin joku turha silta rakennettavaksi.

Ehdokkaana on hienoa luvata juuri äänestäjän tarpeisiin tulevan tien korjaamista - se näkyy ja pysyy saavutuksena. Valitettavasti se on huonon poliitikon tunnusmerkki.

Kun SDP:n Kari Rajamäki ajoi Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa seitsemän miljoonan euron rahoitusta kotipaikalleen valtatie 23:lle Varkauteen. Se tarkoittaa, että kiireellisemmät ja enemmän liikenneturvallisuutta parantavat hankkeet muualla 5-tiellä ja muualla maassa jäävät tekemättä.

Tiehankkeet arvioidaan kiireellisyydellään jokaisessa ELY-keskuksessa. Koska rahaa on aina vähän, niin ne kannattaa käyttää hankkeisiin, jotka ovat mahdollisimman hyödyllisiä ja vaikuttavia.

Luonnollisesti koko tie kannattaa korjata tarvittaessa ilman keskeytyksiä. Kaikkein kalleinta peruskorjaamista ovat vuoden kahden tauot, joissa työmaita aloitetaan ja lopetetaan.

Järkeviä ja jopa budjettikehyksen ylittämisen mahdollistavia ovat hankkeet, jotka merkittävästi lisäävät maan arvoa mahdollistamalla kaavoituksen ja rakentamisen tai teollisuuden saamisen alueelle. Nämä hankkeet todella maksavat itsensä takaisin verotuloina.

Pirkanmaalla tiehankkeiden kärjessä ovat 3-tie Tampere-Parkano-välillä ja 9-tie Tampere-Orivesi-välillä. Näillä teillä on sattunut hyvin paljon liikenneonnettomuuksia.

Pirkanmaan kaikkien kansanedustajien tärkeä tehtävä on pitää huolta siitä, että näitä kiireellisiä hankkeita ei siirretä, jotta jonkin muun maakunnan poliitikko saa kesämökkitiensä kunnostettua.

Onneksi Pirkanmaa sai edes vähän rahaa 3-tielle Parkanoon ja Kyröskoskelle, silti vähemmän kuin hankejonon ohittanut Varkauden vt 23.

Kansallisesti tärkeä asia on tiesiltojen ja ratojen peruskorjaus. 70-luvun maantiesillat ovat ikääntyneet ja liikenne on lisääntynyt. Rataverkko jäi aivan liian pitkäksi aikaa kunnostamatta ja tätä korjausvelkaa maksamme pitkään.

Meille kaikille tärkeän alemman tieverkon kunto taas riippuu yleisistä tieverkon ylläpitorahoituksista. Se voi parantua, kun maan talous kohenee.

Suomessa tieliikenteen turvallisuuden parantamisessa on edetty varsin hitaasti. Konginkankaan traagisen 2007 bussionnettomuuden tutkinnan perusteella tehtyjä suosituksia on toteutettu hitaasti. Niihin kuuluvat mm. rahoituksen lisääminen Poliisille raskaan kaluston valvontaan ja keskikaiteellisten tieosuuksien rakentamisen nopeuttaminen.

Eduskunnan Liikenne- ja viestintävaliokunnassa käsitellään myös koko maan kannalta tärkeitä tietoverkkoihin liittyvää lainsäädäntöä. Omien siltarumpujen ohessa poliitikkojen pitäisi huolehtia myös ict-alan kilpailukyvystä. Esimerkiksi terveydenhuollon palveluiden kehittämisessä sähköinen tunnistaminen on merkittävä asia. Pirkanmaalle ict-alan edistäminen on hyvin tärkeä.

Siltarumpupoliitikkojen sijaan tarvitsemme Pirkanmaalta kansanedustajia ja ministereitä, jotka toimivat järkevästi ja edistävät hankkeita yhteisten pelisääntöjen mukaan, myös omassa maakunnassa. 

Minulle liikennelääkärinä liikenneturvallisuuden parantaminen ja raideliikenteen kehittäminen ovat tärkeitä asioita. Rataverkon pitäisi mahdollistaa myös junien kulkemisen aikataulussa. Liikenneturvallisuus paranee käyttämällä niukat tierahat mahdollisimman hyvin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maantie, rautatie, peruskorjaus, silta, liikenneonnettomuus, junien myöhästyminen, politiikka, turvallisuus

2015 - ja siitä eteenpäin

Torstai 1.1.2015 - Pirkko Jartti

Politiikassa maailma näkyy vaalikauden pituisena. Useimmat politiikon päätökset vaikuttavat vaalikautta pidempään: puisto, koulu, risteyksen korjaaminen, hyväksytty kaava... Vuoden vaihteessa on hyvä katsoa vähän pidempään kuin 2015-2019 Eduskunnan mahdollisia tekoja tai 2016 kunnallisvaalien asetelmia.

Vaaleissa voittajat ohjaavat Suomea vuoteen 2020 saakka ja samalla he päättävät monista asioista, jotka pysyvät hyvinkin pitkän aikaa.

Tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti.

Vuosi sitten ajatus sotatoimista Venäjän ja Ukrainan välillä oli täysin mahdoton. Pitkän talouskriisin alkuvaiheissa taas oli vaikea uskoa, että romahdus vältettiin Irlannissa, Espanjassa ja Portugalissa. Korot ovat pysyneet alhaalla ja euro vakaana. Suomi on nyt ollut 20 vuotta EU:n jäsen.

Vuoden merkkipäiviä katsomalla näkee, kuinka aika kuluu historiassa:

15.6.1215 - 800 vuotta sitten - Englannissa hyväksyttiin asiakirja, joka tunnetaan nimellä Magna Charta. Se on perustuslakien ja ihmisoikeuksien julistusten esikuva.

18.6.1815 - 200 vuotta sitten - käytiin Waterloon taistelu, joka päätti Napoleonin sodat. Eurooppaan tulivat rauhan ohella kansallisaatteet ja teollinen vallankumous lähti liikkeelle.

1835 - 180 vuotta sitten - Elias Lönnrot julkaisee Kalevalan (Vanha Kalevala).

1865 - 150 vuotta sitten - kunnat ja seurakunnat erotettiin toisistaan kunnallislaissa. Nykyisin kuntia on 320 ja seurakuntia 412.

30.4.1975 - 40 vuotta sitten - Vietnamin sodan viimeisessä vaiheessa Pohjois-Vietnamin joukot valtasivat Saigonin. Loppuselvittelyihin kuuluivat venepakolaiset, joita tuli myös Suomeen.

11.2.1990 - 25 vuotta sitten - Nelson Mandela vapautettiin Etelä-Afrikassa vankilasta. Apartheidin päättyminen on edelleen esimerkki rauhanomaisesta muutoksesta.

11.7.1995 - 20 vuotta sitten - Jugoslavian hajoamissotien huipentuma oli Srebrenican verilöyly, jossa surmattiin 800 henkeä.

Mitä vuodesta 2015 jää historiaan, se selviää aikanaan. Poliittiset puheet on tarkoitettu usein muistettavaksi enintään vaalipäivään saakka. Valinnat ja teot voivat näkyä vuosisatoja. Populismin sijaan on pystyttävä kantamaan vastuuta yli vaalikauden.

Ilmastonmuutoksen estämiseksi Suomessa on tehtävä asioita eri tavalla kuin aiemmin ja samalla on annettava omalle teollisuudellemme mahdollisuus päästä näille uusille maailmanmarkkinoille uusilla tuotteilla.

Suomen luonnon suojelemisessa Etelä-Suomen soidensuojelu olisi saatava heti aikaan. Saimaan norpan suojelussa hyvää tarkoittavat puheet eivät ole auttaneet, tarvitaan selvästi nykyistä järeämpää lainsäädäntöä. Villien lohikantojen ja suurpetojen suojelussa on puolestaan hyödynnettävä runsasta tutkimustietoa.

Suomen Kuvalehden blogisti FT Tiina Raevaara kysyy perustellusti sitä, että miksi päättäjät epäröivät suojella luontoa silloin, kun suojelutoimenpiteet saattavat pahoittaa yhdenkin kansalaisen mielen.

Tiehankkeissa ja rataverkon kehittämisessä päätökset näkyvät pitkään. Liikenneturvallisuuden kehittäminen vaarallisimmissa paikoissa on tärkeämpää kuin oman kotipaikan siltarummun rahoittaminen. 

Terveydenhuollossa SOTE on vielä suuri kysymysmerkki. Se tiedetään, että sen toimimaan saamiseksi tarvitaan osaavaa muutosjohtamista. Se on alue, jossa kunnat ovat huonoimmillaan.

Talouden kuntoon saaminen on iso ponnistus, jossa on myös tunnettava vastuu niin pienituloisista kuin tulevaisuudesta. Temput harvoin auttavat. Vaikka menoja on karsittava, asioita voi silti hoitaa fiksummin kuin nykyisin. Noloa on, jos tehtyjen päätösten vaikutuksia ei pystytä arvioimaan, vaan ne vain arvataan toiveikkaasti.

2015 kevät kuluu vilkkaan vaalikamppailun merkeissä. Työn ohella kierrän Pirkanmaata kuunnellen ja keskustellen. 

Hyvää vuotta 2015!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: historia, SOTE, turvallisuus, sota, rauha, politiikka

Politiikka on suvaitsevaisuuslaji

Tiistai 2.12.2014 - Pirkko Jartti

Politiikon on helppo esiintyä äärimielipiteiden kannattajana. Se tuo huomiota mediassa ja näyttäytyy tiukkuutena. Todellisuudessa äärimielipiteiden edustajat eivät saa mitään aikaan,  koska politiikka vaatii aina yhteistyökykyä ja valmiutta neuvotella.

Politiikassa yhteistyöllä edistetään omia ja kansalaisten tavoitteita. Samalla toimitaan myös kansakunnan parhaaksi. Se edellyttää uskallusta vuorovaikutukseen ja suvaitsevaisuuteen.

Suvaitsevaisuus on UNESCO:n määritelmän mukaan "meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista".

Linkki UNESCO:n kulttuurisen moninaisuuden julistukseen.

Toki suvaitsevaisuudella on rajansa. Se voidaan tiivistää filosofi John Rawlsin vapausperiaatteella: kaikille pitää taata mahdollisimman suuri vapaus tavoitella omia arvojaan, kunhan he eivät tule samalla talloneeksi muiden vapauksia.

Suomen perustuslaissa ja maamme solmimissa kansainvälisissä sopimuksissa on näitä muidenkin vapauksia.

Ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia esimerkiksi ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa. He saavat olla sellaisia kuin ovat.

Suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista.

Jokaisen on saatava pitää kiinni vakaumuksestaan vapaasti. Jokaisen on myös hyväksyttävä, että toiset pitävät kiinni omastaan.

Politiikassa äänestetään, jotta ei tarvita joukkotappeluita. Siksi äänestysten tuloksia on kunnioitettava.

Tämä oli hieman pitkä johdanto, miksi vaalikampanjassa tai vaaliohjelmassa lupaukset jäävät ympäripyöreiksi.

Jos maalaa itsensä nurkkaan kovin jyrkillä mielipiteillä, niin yhteistyötä on vaikea tehdä. Silloin myös asioiden ajaminen ei onnistu. Poliittisessa keskustelussa yritetään löytää kanta, johon kaikki tai ainakin enemmistö sitoutuvat enemmän tai vähemmän hammasta purren.

Poliittisten päätösten on hyvä perustua myös faktoihin ja tutkittuun tietoon. Se parantaa keskustelun tasoa ja synnyttää parempia päätöksiä. Tietoa on nykyisin enemmän käytettävissä kuin koskaan.

Populisti harvoin viitsii perustella mielipidettään, koska kannattajat eivät niitä kysy. Ehkä kannattaisi. Populisti myös harvoin kuuntelee tai edes haluaa kuulla toisten perusteluita.

Populismi ei ole hyväksi kansakunnalle. Politiikka on suvaitsevaisuuslaji.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Unesco, yhteistyö, politiikka, suvaitsevaisuus