Blogikirjoituksia

Terve työpaikka on tuottavin

Sunnuntai 18.1.2015 - Pirkko Jartti

Nopein keino lisätä kunnissa ja yrityksissä tuottavuutta ja tulosta on vähentää turhia sairauspoissaoloja. Se tarkoittaa parempaa johtamista. Se ei tarkoita, että töissä oltaisiin kipeänä ja huonossa kunnossa.

Sairastaminen on kallista. Yksi sairauslomapäivä maksaa yritykselle 350 euroa ja yhteiskunnalle se maksaa yli 220 miljoonaa euroa vuodessa. Siinä haaskaantuu niin työntekijän palkkakulut, työn tulokset ja vielä päälle työn organisoimiseen ja sijaisjärjestelyihin kuluva aika. Etenkin kuntien johdossa tämä tunnutaan ymmärtävän huonosti.

Sairastaminen on normaalia. Vuodessa kohdalle osuu yleensä pari flunssaa, särkyjä ja vaivoja ja onnettomuuksiakin ja vakavia sairauskohtauksia tapahtuu. Suomalaisessa normaalissa työpaikassa silti harvoin keskimääräinen sairauspäivien määrä on yli 10 päivää/työntekijä. Korostan: keskimäärin ja tarpeeksi isoissa yksiköissä.

Kovapäinenkin työantaja ymmärtää rahan. Työterveyslaitoksen laskurilla voi tehdä sormiharjoituksia tuottavuusvaikutuksista.

Perinteisessä työturvallisuudessa jo osataan vähentää työtapaturmia, vetoa ja melua. Homerakennusten korjaamisessa on vielä paljon tehtävää.

Influenssarokotusten tarjoaminen koko henkilökunnalle maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Ei kukaan halua olla turhaan sairaana.

Työterveydellä on tarjota kohtuullisen helppoja ja kustannuksiltaan pieniä keinoja vähentää sairauspoissaoloja. Kannattaa kysyä, mitä taukojumppa, liikuntaseteli tai muut työssä hyvinvointia parantavat toimenpiteet voisivat olla.

Vaikeinta on uskoa, että kyse on johtamisesta. Huono ja ja erittäin huono johtaminen lisää sairastuvuutta.

Ensiksi: johdon on seurattava sairauspoissaolotilastoja järkevällä tasolla. Silloin ongelma-alueet löytyvät.

Toiseksi: johdon on uskallettava tehdä muutoksia omaan toimintaansa ja toimintaan ylipäätään. Esim. jos tiimien ristiriitojen selvittelyä ei tehdä asiallisesti, niin se tulee todella kalliiksi lisääntyvien burn out- määrien kasvaessa varsin nopeasti.

Jos sairauspoissaolot ovat vaikka luokkaa 15 pv/työntekijä vuodessa, sille voi olla hyvä selitys tai kyseessä on vakava ongelma. Hyvä keino on kysyä sitä niin työterveyshuollosta kuin työntekijältä itseltään. Tätä kutsutaan myös varhaisen puuttumisen malliksi.

Tyypillisessä varhaisen puuttumisen mallissa esimiehen on kysyttävä alaiseltaan "miten menee, miten voit", jos sairausloma on yli viisi päivää tai vuodessa on yli kolme sairauspoissaolojaksoa. Aina.

Varhaisen puuttumisen toimintaa ei missään tapauksessa saa ottaa käyttöön töksäyttäen. Siitä on sovittava yhdessä työntekijöiden ja mielellään työterveyshuollon kanssa. Se ei ole kyttäämistä ja valvontaa, vaan aivan normaalia johtamista ja välittämistä.

Esimiehet on myös koulutettava, jotta homma sujuisi. Voisi luulla, että kuka vain osaa kysyä "mitä kuuluu", mutta kun helposti se siellä toisessa päässä kuullaan ihan jonain muuna, pahimmillaan pottuiluna. 

Toistuviin niska-hartiavaivoihin auttaa, kun henkilö ohjataan työfysioterapeutille ja/tai omatoimiseen jumppaan. Joskus hankitaan sähköinen työpöytä tai uusitaan työtuoli.

Tarvittavat muutokset ovat kuluina pieniä asioita, jotka vain on esimiehen päätettävä hoitaa kuntoon. Toisinaan työtekijän on mentävä lääkäriin hoidettavaksi.

Työterveyshuollossa autetaan ratkomaan ongelmia, hoidetaan sairauksia, ohjataan tutkimuksiin jne. Työterveyshuolto ei pysty järjestämään esim. parempaa esimiestä työpaikalle, ei lisämään palkkaa työntekijälle jne.

Suurimpia kuluja tulee tuki- ja liikuntaelinten ja mielenterveyden ongelmista. Niiden ennaltaehkäiseminen kannattaa!

Hyvään ja hyvin johdettuun työpaikkaan on mukava tulla aamulla. Samalla tietää, että mahdollisiin ongelmiin työpaikalla tartutaan ja ne ratkaistaan oikeudenmukaisesti.

Kulusäästöjen kanssa painivissa kunnissa tilanne on vaikea. Ennaltaehkäisy on ihan todellista kulua, mutta niin ovat myös sairauspoissaolojen kulutkin. Maksajat ovat vain eri organisaation tahot. Veronmaksaja maksaa ne lopulta, yleensä paljon suurempina kuluina.

Joskus kunnanhallituksissa ja muussa johdossa ei edes ymmärretä, paljonko sairastamisen kulut ja siinä samalla tuleva inhimillinen kärsimys todella maksavat. Piilokulut pahoista ylikuormituksista ja sählingit sijaisten hankinnassa jäävät yleensä alimman tason murheeksi.

Julkisella sektorilla on olemassa hyviäkin esimerkkejä. Niiden olisi levittävä laajemmin käyttöön.

Nopein tapa parantaa tuottavuutta ja lisätä tulosta on se, että sijoittaa ongelmien ennaltaehkäisyyn, tapaturmien torjuntaan ja ennen muuta hyvään johtamiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveys, sairausloma, ennaltaehkäisy, yritys, kustannus, yhteiskunta

Perhesurmat ja SOTE

Torstai 27.11.2014 - Pirkko Jartti

Kuopion tragedia on hirveä kokemus niin perheen läheisille kuin koko yhteisölle. Tapahtumaa on lähes mahdoton ymmärtää. Poliisitutkinta psykiatrin tutkimuksineen ja sosiaaliviranomaisten toiminnan tarkastus kertovat aikanaan tarkemmin miksi ja miten tragediaan päädyttiin.

Jos jalka katkeaa, niin jokainen ymmärtää hakea lääkärin apua. Kipsin poistamisen jälkeen elämä jatkuu yleensä normaalina.

Jos mieli järkkyy, niin kynnys hakea apua on paljon suurempi. Ensiavussa jalka kipsataan heti, mutta psykiatrin tai psykologin vastaanotolle pääseminen vie aikaa viikkoja, jopa kuukausia. Jos apua saa henkisiin ongelmiin nopeasti, niin paraneminen on erittäin todennäköistä.

Jos elämä käy ylivoimaisen raskaaksi, apua kannattaa hakea!

SOTE- uudistuksessa on päädytty ratkaisuun. Tiedotetta lukiessa Kuopion tapaus tuli mieleen. Antaako tämä uudistus jotain uutta henkisistä, sosiaalisista tai terveydellisistä ongelmista kärsiville? Toivottavasti!

SOTE on kaksi sanaa: SOsiaali ja TErveys. Keskustelu on käyty lähinnä erikoissairaanhoidon ehdoilla. Etenkin sosiaalipuolen asioiden järjestämisestä ei ole juuri keskusteltu.

Uudistusta ovat halunneet lähes kaikki. Nykyinen kunta-sairaanhoitopiiri-yliopistosairaala-malli on aivan yhtä ajastaan jäänyt kuin 70-luvun alussa terveyskeskusten myötä päättynyt kunnanlääkäri-malli.

Pahin ongelma on ollut se, että terveydenhuollossa eri tahojen päättäjät eivät puhu keskenään ja he eivät pysty poistamaan päällekkäisyyksiä ja "pullonkauloja". Kunnilla ei ole ollut kuin pieni vaikutusmahdollisuus kuluihin.

Pieni yksityiskohta: terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa on tiukka yksityisyydensuoja. Lainsäädäntö estää yhdistämästä terveyden ja sosiaalipalveluiden tietojärjestelmiä. Toinen käsi ei tiedä, mitä toinen tekee.

Ei ole kovinkaan helppoa välittää tietoa terveydenhuollon puolelle, jos vaikka kotipalvelun ruokaa tuova alkaa pohtia asiakkaan terveydentilaa ellei kyse ole äkillisestä ongelmasta.

SOTE ei näytä tuovan mitään uutta. Kuntien edes teoreettinen mahdollisuus vaikuttaa palveluiden kuluihin ja laatuun valitettavsti näyttää loppuvan.

TAYS:n alueelle jää kolme tuottamisvastuullista kuntayhtymää. Ne keskittyvät Hämeenlinnan, Seinäjoen ja Tampereen ympärille, kuten nykyiset kolme sairaanhoitopiiriä.

Tiivistäen, uudistus tarkoittaa koko maassa yhden sairaanhoitopiirin vähenemistä. Vähennys tapahtuu Itä-Suomessa. Lappeenrannassa on ollut jo EKSOTE (Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri), jossa yhteistä toimintamallia on kokeiltu. Siellä ongelmana ovat olleet reippaasti ylittyneet kulut.

Päätöksenteossa kokemukset eivät ole paljoa painaneet. Itse en olisi ilman kokeiluja ja niiden vaikutusten arviointia lähtenyt suosittamaan muutoksia.

Terveydenhuollon toiminta parantaa nopeimmin se, kun hyviä ja toimivia ratkaisuja otetaan käyttöön mahdollisimman laajasti. Samalla pitää olla rohkeutta kehittää ja kokeilla uusia ideoita ja toimintatapoja. Jos idea toimii, niin se otetaan laajaan käyttöön, ellei se toimi, niin siirrytään johonkin muuhun.

Kokeile, arvioi ja ota opiksi! On uskallettava tehdä päätöksiä. Silloin kaikkien kuntien ei tarvitse joka kunnassa keksiä ja kokeilla kaikkea itse.

Onnistuneista toimintamalleista Pirkanmaallakin löytyy esimerkkejä. TAYS:n Coxa ja Sydänkeskus ovat erikoistumalla parantaneet erikoissairaanhoitoa. Tampereen kaupungilla on Perhepiste Nopea, jossa kouluikäisten (7-17-vuotiaiden) perheet saavat apua hyvin lyhyen ajan kuluessa. Sairauksien ennaltaehkäisy on tärkeää ja se on kaiken lisäksi halvinta yhteiskunnalle.

Vaikka SOTE on julkistettu valmistuneeksi, niin paljon on vielä siinä tehtävää. Rahoituksen yksityiskohtainen tarkastelu puuttuu kokonaan. Mikä on KELA:n rooli? Ikävintä on se, että uusi SOTE ei tarjoa kovinkaan paljoa Kuopion perhetragedioiden ehkäisyyn.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE, sosiaalitoimi, terveys, ennaltaehkäisy