Blogikirjoituksia

Kiitos äänestäjät, kannattajat ja tukiryhmäläiset

Sunnuntai 3.5.2015 - Pirkko Jartti

Eduskuntavaalit 2015 vaalikampanja on ohi. Ensikertalaiselle se oli huikea kokemus. Kiitos kaikille äänestäjille, matkan varrella kannustaneille ja tukiryhmäläisille! Lämpimät onnittelut kaikille valituille kansanedustajille!

Kokoomus menetti yhden paikan pienellä äänimäärällä. No, 2011 Kokoomus sai viimeisen paikan. Kampanjan aikana pääsin kertomaan tärkeistä asioista ja kuulemaan huolia ja iloja ympäri Pirkanmaata.

Työni jatkuu lääkärinä. Samoin luottamustoimet jatkuvat niin Pirkkalan valtuustossa ja kunnanhallituksessa kuin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuustossa ja kuvantamis- ja sairaala-apteekin johtokunnassakin.

Kampanjan aikana kiersin ympäri Pirkanmaata: Virroilta Valkeakoskelle, Sastamalasta Mänttä-Vilppulaan. Olen ajellut Pirkanmaata ennenkin, mutta tein taas uusia havaintoja maakunnastamme. Tampereella ja sen ympäryskunnissa haasteet ja ratkaisut ovat kovin erilaisia kuin maakunnan pohjoisen laidan kunnissa, joissa väestö ikääntyy nopealla tahdilla.

Liikenne, turvallisuus, työttömyys ja SOTE-ratkaisun tuomat asiat puhuttivat vaalikampanjassa ja varmasti ne tulevat puhuttamaan edelleen. Itse tulen pitämään terveyden ja sosiaalipuolen asioita sekä liikenteeseen liittyviä teemoja esillä eri foorumeilla.

Seuraava hallitus joutuu tekemään vaikeita valintoja. Inhimillisyys ja tulevaisuudenajattelu ovat toivottavasti päätösten taustavoima.

Pirkanmaalla on paljon aineksia menestyä jatkossakin. Tarvitsemme yhteistyötä ja eteenpäin suuntaavaa optimistista toimeen tarttumista. Teollisuudella ja palveluilla on voimavarana hyvät yliopistot ja sieltä valmistuvat osaajat. Yliopistot houkuttelevat myös tänne osaajia ympäri maailmaa. Siitä on hyvä ponnistaa eteenpäin.

Lämmin kiitos!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eduskuntavaalit 2015, Kokoomus, kampanja, kiitos, onnittelut, SOTE, liikenne, turvallisuus, kansanedustaja, Pirkanmaa, lääkäri

Vaaliteemani: Turvallisuus

Torstai 26.2.2015 - Pirkko Jartti

Turvallisuuteen kuuluvat myös vakauden ja demokratian edistäminen. Seuraavalla vaalikaudella linjataan turvallisuuspolitiikkaa ja tehdään päätöksiä suurista Puolustusvoimien hankinnoista. Turvallisuuteen tarvitaan riittävä rahoitus. Se merkitsee kipeitä leikkauksia muissa menoissa. Uudenlaisiin kriiseihin on varauduttava aiempaa monipuolisemmin.

Pirkanmaalla selvittiin 2011 Tapani-myrskyn sähkökatkoksista ja Nokian vesikriisistä 2007 ilman kuolemia, lähinnä tuurilla. Kummatkin olivat uusia kriisejä ja ne antoivat vakavan viestin yhteiskuntamme haavoittuvuudesta.

Yhteiskunnalle kriittisen infrastruktuurin toiminnan turvaaminen on keskeinen osa arjen turvallisuutta. Poliittista ohjausta tarvitaan sähkö- ja tietoverkkojen suojaamisessa ja veden ja lämmön jakelun varmistamisessa. Tämä vaatii merkittäviä investointeja.

Viranomaisten yhteistoiminnan kehittäminen on alue, jossa poliitikkojen tukea tarvitaan. Jos kotihoidossa oleva vanhus jää ilman sähköä, puhelinyhteyksiä, vettä ja lämpöä, niin miten hänet saadaan turvaan ja kenen toimesta? Tilannetta pahentavat eri toimijoiden erilaiset aluejaot ja toimintareviirit.

Jokelan 2007 ja Kauhajoen 2008 koulusurmat sekä Myyrmannin pommi 2002 ovat muistutus terrorismin mahdollisuudesta arjessa. Näissä kaikissa tapauksissa koulukiusaaminen ja nuorten syrjäytyminen on ollut traagista tapahtumaketjua.

Tietoverkot ja kyberturvallisuus ovat turvallisuuden uusi alue. Nykyisin Puolustusvoimilla on alueella oma yksikkönsä. Samalla yksityisyyden suojaaminen ja kansalaisvapaudet ovat meille kaikille tärkeä osa puolustamisen arvoista yhteiskuntaa. 

Pandemian mahdollisuus vaatii terveydenhuollon toimintakyvyn ylläpitämistä. Länsi-Afrikan vakava ebola-epidemia saatiin hillittyä sotilaallisella kansainvälisellä operaatiolla. SPR:n vapaaehtoisten ansiosta saimme Suomeen osaamista epidemian aikana. A(H1N1) influenssavirus,  "sikainfluenssa" epidemia 2009 oli muistutus pandemian vaaroista.

Puolustusvoimat ovat rakennusuudistuksessaan onnistuneet valtionhallinnon antamissa säästötavoitteissa. Ikäluokat ovat pienentyneet ja noin 80% miespuolisista ikäluokista suorittaa asepalveluksen. Maanpuolustus on aiempaa teknisempää ja terveysvaatimukset ovat samalla kiristyneet.

Kutsunnat ovat yhteiskunnalle yksi harvoista tarttumakohdista, jossa yhteiskunnalla on mahdollisuus vaikuttaa koulunsa päättäneiden ihmisten elämään. Vaikka asevelvollisuus muuttuu valikoivammaksi, niin yhteistyötä kaivataan sosiaaliviranomaisten kanssa. Mitä voimme tehdä niille, jotka eivät suorita ase-tai siviilipalvelua terveyssyistä? Keskustelu kansalaispalvelusta toivottavasti jatkuu samalla, kun säilytämme yleisen asevelvollisuuden. 

Yleinen asevelvollisuus sisältää paljon myönteisiä asioita. Hintana on työurien lyheneminen ja opiskelun aloittamisen viivästyminen. Voisiko asevelvollisuutta niveltää paremmin osaksi opiskelua, luultavasti. Terveydenhuollon ammattilaisille, lääkäreille ja sairaanhoitajille voisi riittää lyhyempi palvelusaika, jotta heidät saadaan mukaan työelämään nopeammin.

Puolustusmäärärahoja on lisättävä hallitusti. Teknistynyt armeija on kallis armeija. 2020-luvulla on uusittava laivaston keskeiset alukset ja ilmavoimien torjuntahävittäjät. Ne ovat kalliita hankintoja, silti välttämättömiä. Samalla yksittäisen taistelijan turvallisuus edellyttää myös perushankintojen lisäämistä. Puolustusvoimien tulee pystyä tukemaan joustavasti siviiliyhteiskuntaa uusissa kriiseissä.

Laivasto on yksi keskeisistä osallistujista, kun Itämerellä tapahtuu öljytankkerin onnettomuus.

Rajavartioston, tullin ja poliisin rahoitus on pidettävä riittävällä tasolla, kuten myös syyttäjälaitoksen, oikeusistuimen ja vankeinhoidon. Tämä on keskeinen osa kansallista turvallisuuttamme ja oikeusvaltiotamme. Turvallisuuskulut ovat merkittävässä määrin henkilökuluja ja nykyiset säätöohjelmat ovat juuri leikanneet henkilömäärää samalla, kun toiminnan ja erityisesti eri viranomaisten yhteistyöhön liittyvien prosessien kehittäminen on takunnut.

Rauhanturvaaminen ja kehitysyhteistyö ovat osa ulkopolitiikkaa, jossa olemme osa pohjoismaista ja eurooppalaista arvomaailmaa. Haluamme pysyä myös teoissamme osana meidän viiteryhmäämme. Kriisien ratkaisussa auttaminen on halvempaa kuin niiden seurauksien hillitseminen rajoillamme.

Turvallisuuden ydin on se, että Suomi on arvoiltaan maa, jota me kansalaiset haluamme puolustaa. Siihen kuuluvat toimivat ja korruptiosta vapaat instituutiot, sananvapaus ja muut kansalaisvapaudet, oikeuslaitos ja kansalaisyhteiskunta. Samalla se on yhteiskunta, jossa on hyvä yrittää ja työskennellä.

1 kommentti . Avainsanat: Puolustusvoimat, turvallisuus, kyberturvallisuus, poliisi, rauhanturvaaminen, vesikriisi, vanhus, Pirkanmaa, Suomi, yksityisyyden suojaaminen

Suomi 2020 - mitä ongelmia Eduskunnan on ratkottava?

Lauantai 31.1.2015 - Pirkko Jartti

Kreikka ei ole ongelma, ainakaan merkittävä. Kun 2020 seuraavan Eduskunnan aikaansaannoksia arvioidaan, niin muut asiat ovat tärkeämpiä. Tässä on muutamia niistä, koska kaikki ovat tärkeitä. Järjestyksellä ei ole väliä.

1) Terveys, hyvinvointi ja ikääntyminen

Suuret sodanjälkeiset ikäluokat ovat 2020 eläkkeellä ja erityistä hoivaa vaativien ikäihmisten määrä kasvaa nopeasti. SOTE-keskustelu on vasta alkua niille muutoksille, joita väestömme harmaantuminen ja ikääntyminen vaativat sosiaalipalveluilta ja koko terveydenhuollolta. Samaan aikaan sairauksien hoito muuttuu yhä tehokkaammaksi ja kalliimmaksi. Asioita on tehtävä eri tavalla ja aivan uusia toimintatapoja on voitava ottaa käyttöön.

SOTE-päätökset taitavat olla pääosin seuraavan Eduskunnan ongelma. Jääkö kuntien rooliksi teiden ja jalkakäytävien talviauraus ja leikkikenttien kunnostus?

Ikääntyminen vaikuttaa niin politiikkaan kuin kaikkeen muuhunkin toimintaan yhteiskunnassa. Samaan aikaan olisi pystyttävä kasvattamaan nuoria ikäluokkia kohti työelämää. Mitä tehdään koulu- ja yliopistoverkolle ikäluokkien pienentyessä?

2) Maa- ja metsätalouden muutos biotaloudeksi

Biotaloudesta on puhuttu, sen sisältö selviää lähivuosien aikana. 60-luvulla pientilat muuttuivat elinkelvottomiksi, 2010-luvulla on vielä päätettävä, millainen maatalous on Suomessa järkevää ja kannattavaa.

Lähiruoka ja tilatuotanto, jossa toimitaan muutenkin suurten kauppaketjujen ehdoilla, ovat yksi mahdollisuus. Se vaatii muutoksia lainsäädännössä.

3) Energiakysymykset

Valmistuuko Olkiluodon kolmas reaktori tai Rosatomin Hanhikiven voimala? Sitä ei vielä tiedetä.

Energiatuotannon monipuolisuus on hyvä asia. Se tarkoittaa puun käytön lisäämistä, tuulivoimaa, nesteytetyn kaasun käyttöä ja maa- ja ilmalämpöpumppujen yleistymistä.

Vientiteollisuudelle energiaan liittyvä vienti on jo iso osa liiketoimnnasta. Se edellyttää, että myös Suomessa otamme käyttöön oman teollisuutemme ratkaisuja.

4) Liikenteen uudistaminen

Suomen liikenneinfra on peräisin 1970-luvulta. Rataverkon kehittäminen ja ylläpitäminen on tehtävä samalla kuin pääteiden verkkoa kunnostetaan.

Metropolialueilla joukkoliikenne on lähivuosina keskeinen kehityskohde. Samalla lainsäädäntöä on tehtävä niin robottiautoja kuin uusia älyliikenteen sovelluksia varten.

5) Ilmastonmuutos, materiaalitehokkuus ja raaka-ainepolitiikka

2014 oli jälleen globaalisti ennätyksellisen lämmin. Ilmastonmuutos merkitsee Suomessa erikoisten sääilmiöiden yleistymistä. Yleisellä tasolla se tarkoittaa ainakin sademäärän kasvamista; kesällä vettä ja talvella lunta sekä tulvia. Myrskytkin yleistyvät, samoin hellejaksot ja kovat pakkaset. Se tarkoittaa kaupunkisuunnitteluun isoja haasteita.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on mahdollisuus uudistaa teollisuuttamme ja viedä teknologiaa, joka on energiatehokkaampaa ja vähentää hiilidioksidipäästöjä. Samalla Suomen on hyvä olla myös esimerkki uuden teknologian käytöstä. Siinä on lainsäädännöllä oma paikkansa.

Suomen kaivospolitiikalle Talvivaara on suuri ongelma. Huonosti ja todella osaamattomasti tehty kaivoshanke tulee veronmaksajille kalliiksi. Sieltä löytyy myös 25 km vähän käytettyä sähkörataa. Miten ja millaisia kaivoksia Suomeen jatkossa tulee? Se on Eduskunnan asia.

Materiaalitehokkuus ja mahdollisten uusien biomateriaalien saaminen laajaan tuotantoon on varmasti osa Suomen teollisuuspolitiikkaa.

6) Kansalaisvapaudet ja turvallisuus

NATO-keskustelussa ei ole vielä päästy oikein alkuun. Samaan aikaan Puolustusministeriön työryhmä ehdottaa luonnollisesti Puolustusvoimille rahaa, resursseja ja lainsäädännön lupaa tavallisten kansalaisten laajaan, ennakoivaan valvontaan.

Jos Suomi ei ole oikeusvaltio ja ihmisillä ei ole oikeutta yksityisyyteen niin, miten me eroamme diktatuureista?

Tietoverkkojen osalta lainsäädäntöä on varmasti kehitettävä, mutta samalla on pidettävä huolta kansalaisvapauksista ja oikeusvaltiosta.

Seuraava Eduskunta päättää niin laivaston suurimpien alusten uushankinnasta kuin ilmavoimien taisteluhävittäjien hankinnasta. Ne ovat isoja rahoja. Eduskunta päättää, mistä tingitään.

Ja paljon muuta...

Suomi on 2017-19 Arktisen neuvoston puheenjohtaja. Pohjoisten alueiden rooli varmasti työllistää Eduskuntaa enemmän kuin perinteinen Pohjoismaiden neuvosto.

Venäjä, Venäjä ja Venäjä - lähinaapuri vaikuttaa moneen asiaan, niin koulujen kielenopetuksesta aina rataverkon kehittämiseen.

Pienyritysten tulevaisuus. Eläkkeelle jää myös paljon yrittäjiä. Löytyykö liiketoiminnalle jatkajia tai seuraajia? Kansallisen kulttuurin kalliit huippuhankkeet, kirjojen ja musiikin viennin saaminen kuntoon, apurahajärjestelmien uudistaminen. Siinä on muutama esimerkki. Rahat ovat pienet, keskustelu on suurta ja merkitys Suomen brändille on tärkeä.

Kreikasta ja EU:sta puhutaan varmasti, vaikka Eduskunnalla on siinä pienempi rooli. Onneksi EU-tuella Espanja, Portugali ja Irlanti selvisivät, sekin kannattaa muistaa. EU:n elvytyksen voisi tuovan Suomeen niin lisää vientiä kuin rakenteellisia uudistuksia.

Toivottavasti jossain vaaliväittelyssä näistäkin asioista puhutaan. Tarvitaan laajempaa näköalaa tulevaisuuteen eikä vain näpertelyä epäoleellisten asioiden kanssa.

Ensiksi on oltava idea tulevasta, jotta edes siihen suuntaan joskus päästäisiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE, biotalous, lähiruoka, liikenne, ilmastonmuutos, turvallisuus, oikeusvaltio

Siltarumpupoliitikko haaskaa verorahat

Sunnuntai 4.1.2015 - Pirkko Jartti

Ministereiltä halutaan oman maakunnan suosimista. Mieluummin on vaadittava sitä, että kukaan ministeri ei "rosvoa" rahoitusta vain saadakseen itselleen ääniä. Siltarumpupolitikointi pekkarointeineen on ikävin muoto politiikkaa.

Jos valtioneuvostossa on pirkanmaalainen ministeri, niin se ei saisi tarkoittaa sitä, että samanaikaisesti toistakymmentä ministeriä vastustaa Pirkanmaan hankkeita.  Kaikkien puolueesta riippumatta olisi edistettävä kansakunnan etuja ja toimittava järkevästi. Silloin Suomi voisi menestyä.

Pirkanmaalla on pitkä kokemus keskustalaisesta liikennepolitiikasta. Sen seurauksena täällä tiestö jäi jälkeen muuta maata, kun aina löytyi ministerien omaan vaalipiiriin joku turha silta rakennettavaksi.

Ehdokkaana on hienoa luvata juuri äänestäjän tarpeisiin tulevan tien korjaamista - se näkyy ja pysyy saavutuksena. Valitettavasti se on huonon poliitikon tunnusmerkki.

Kun SDP:n Kari Rajamäki ajoi Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa seitsemän miljoonan euron rahoitusta kotipaikalleen valtatie 23:lle Varkauteen. Se tarkoittaa, että kiireellisemmät ja enemmän liikenneturvallisuutta parantavat hankkeet muualla 5-tiellä ja muualla maassa jäävät tekemättä.

Tiehankkeet arvioidaan kiireellisyydellään jokaisessa ELY-keskuksessa. Koska rahaa on aina vähän, niin ne kannattaa käyttää hankkeisiin, jotka ovat mahdollisimman hyödyllisiä ja vaikuttavia.

Luonnollisesti koko tie kannattaa korjata tarvittaessa ilman keskeytyksiä. Kaikkein kalleinta peruskorjaamista ovat vuoden kahden tauot, joissa työmaita aloitetaan ja lopetetaan.

Järkeviä ja jopa budjettikehyksen ylittämisen mahdollistavia ovat hankkeet, jotka merkittävästi lisäävät maan arvoa mahdollistamalla kaavoituksen ja rakentamisen tai teollisuuden saamisen alueelle. Nämä hankkeet todella maksavat itsensä takaisin verotuloina.

Pirkanmaalla tiehankkeiden kärjessä ovat 3-tie Tampere-Parkano-välillä ja 9-tie Tampere-Orivesi-välillä. Näillä teillä on sattunut hyvin paljon liikenneonnettomuuksia.

Pirkanmaan kaikkien kansanedustajien tärkeä tehtävä on pitää huolta siitä, että näitä kiireellisiä hankkeita ei siirretä, jotta jonkin muun maakunnan poliitikko saa kesämökkitiensä kunnostettua.

Onneksi Pirkanmaa sai edes vähän rahaa 3-tielle Parkanoon ja Kyröskoskelle, silti vähemmän kuin hankejonon ohittanut Varkauden vt 23.

Kansallisesti tärkeä asia on tiesiltojen ja ratojen peruskorjaus. 70-luvun maantiesillat ovat ikääntyneet ja liikenne on lisääntynyt. Rataverkko jäi aivan liian pitkäksi aikaa kunnostamatta ja tätä korjausvelkaa maksamme pitkään.

Meille kaikille tärkeän alemman tieverkon kunto taas riippuu yleisistä tieverkon ylläpitorahoituksista. Se voi parantua, kun maan talous kohenee.

Suomessa tieliikenteen turvallisuuden parantamisessa on edetty varsin hitaasti. Konginkankaan traagisen 2007 bussionnettomuuden tutkinnan perusteella tehtyjä suosituksia on toteutettu hitaasti. Niihin kuuluvat mm. rahoituksen lisääminen Poliisille raskaan kaluston valvontaan ja keskikaiteellisten tieosuuksien rakentamisen nopeuttaminen.

Eduskunnan Liikenne- ja viestintävaliokunnassa käsitellään myös koko maan kannalta tärkeitä tietoverkkoihin liittyvää lainsäädäntöä. Omien siltarumpujen ohessa poliitikkojen pitäisi huolehtia myös ict-alan kilpailukyvystä. Esimerkiksi terveydenhuollon palveluiden kehittämisessä sähköinen tunnistaminen on merkittävä asia. Pirkanmaalle ict-alan edistäminen on hyvin tärkeä.

Siltarumpupoliitikkojen sijaan tarvitsemme Pirkanmaalta kansanedustajia ja ministereitä, jotka toimivat järkevästi ja edistävät hankkeita yhteisten pelisääntöjen mukaan, myös omassa maakunnassa. 

Minulle liikennelääkärinä liikenneturvallisuuden parantaminen ja raideliikenteen kehittäminen ovat tärkeitä asioita. Rataverkon pitäisi mahdollistaa myös junien kulkemisen aikataulussa. Liikenneturvallisuus paranee käyttämällä niukat tierahat mahdollisimman hyvin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maantie, rautatie, peruskorjaus, silta, liikenneonnettomuus, junien myöhästyminen, politiikka, turvallisuus

2015 - ja siitä eteenpäin

Torstai 1.1.2015 - Pirkko Jartti

Politiikassa maailma näkyy vaalikauden pituisena. Useimmat politiikon päätökset vaikuttavat vaalikautta pidempään: puisto, koulu, risteyksen korjaaminen, hyväksytty kaava... Vuoden vaihteessa on hyvä katsoa vähän pidempään kuin 2015-2019 Eduskunnan mahdollisia tekoja tai 2016 kunnallisvaalien asetelmia.

Vaaleissa voittajat ohjaavat Suomea vuoteen 2020 saakka ja samalla he päättävät monista asioista, jotka pysyvät hyvinkin pitkän aikaa.

Tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti.

Vuosi sitten ajatus sotatoimista Venäjän ja Ukrainan välillä oli täysin mahdoton. Pitkän talouskriisin alkuvaiheissa taas oli vaikea uskoa, että romahdus vältettiin Irlannissa, Espanjassa ja Portugalissa. Korot ovat pysyneet alhaalla ja euro vakaana. Suomi on nyt ollut 20 vuotta EU:n jäsen.

Vuoden merkkipäiviä katsomalla näkee, kuinka aika kuluu historiassa:

15.6.1215 - 800 vuotta sitten - Englannissa hyväksyttiin asiakirja, joka tunnetaan nimellä Magna Charta. Se on perustuslakien ja ihmisoikeuksien julistusten esikuva.

18.6.1815 - 200 vuotta sitten - käytiin Waterloon taistelu, joka päätti Napoleonin sodat. Eurooppaan tulivat rauhan ohella kansallisaatteet ja teollinen vallankumous lähti liikkeelle.

1835 - 180 vuotta sitten - Elias Lönnrot julkaisee Kalevalan (Vanha Kalevala).

1865 - 150 vuotta sitten - kunnat ja seurakunnat erotettiin toisistaan kunnallislaissa. Nykyisin kuntia on 320 ja seurakuntia 412.

30.4.1975 - 40 vuotta sitten - Vietnamin sodan viimeisessä vaiheessa Pohjois-Vietnamin joukot valtasivat Saigonin. Loppuselvittelyihin kuuluivat venepakolaiset, joita tuli myös Suomeen.

11.2.1990 - 25 vuotta sitten - Nelson Mandela vapautettiin Etelä-Afrikassa vankilasta. Apartheidin päättyminen on edelleen esimerkki rauhanomaisesta muutoksesta.

11.7.1995 - 20 vuotta sitten - Jugoslavian hajoamissotien huipentuma oli Srebrenican verilöyly, jossa surmattiin 800 henkeä.

Mitä vuodesta 2015 jää historiaan, se selviää aikanaan. Poliittiset puheet on tarkoitettu usein muistettavaksi enintään vaalipäivään saakka. Valinnat ja teot voivat näkyä vuosisatoja. Populismin sijaan on pystyttävä kantamaan vastuuta yli vaalikauden.

Ilmastonmuutoksen estämiseksi Suomessa on tehtävä asioita eri tavalla kuin aiemmin ja samalla on annettava omalle teollisuudellemme mahdollisuus päästä näille uusille maailmanmarkkinoille uusilla tuotteilla.

Suomen luonnon suojelemisessa Etelä-Suomen soidensuojelu olisi saatava heti aikaan. Saimaan norpan suojelussa hyvää tarkoittavat puheet eivät ole auttaneet, tarvitaan selvästi nykyistä järeämpää lainsäädäntöä. Villien lohikantojen ja suurpetojen suojelussa on puolestaan hyödynnettävä runsasta tutkimustietoa.

Suomen Kuvalehden blogisti FT Tiina Raevaara kysyy perustellusti sitä, että miksi päättäjät epäröivät suojella luontoa silloin, kun suojelutoimenpiteet saattavat pahoittaa yhdenkin kansalaisen mielen.

Tiehankkeissa ja rataverkon kehittämisessä päätökset näkyvät pitkään. Liikenneturvallisuuden kehittäminen vaarallisimmissa paikoissa on tärkeämpää kuin oman kotipaikan siltarummun rahoittaminen. 

Terveydenhuollossa SOTE on vielä suuri kysymysmerkki. Se tiedetään, että sen toimimaan saamiseksi tarvitaan osaavaa muutosjohtamista. Se on alue, jossa kunnat ovat huonoimmillaan.

Talouden kuntoon saaminen on iso ponnistus, jossa on myös tunnettava vastuu niin pienituloisista kuin tulevaisuudesta. Temput harvoin auttavat. Vaikka menoja on karsittava, asioita voi silti hoitaa fiksummin kuin nykyisin. Noloa on, jos tehtyjen päätösten vaikutuksia ei pystytä arvioimaan, vaan ne vain arvataan toiveikkaasti.

2015 kevät kuluu vilkkaan vaalikamppailun merkeissä. Työn ohella kierrän Pirkanmaata kuunnellen ja keskustellen. 

Hyvää vuotta 2015!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: historia, SOTE, turvallisuus, sota, rauha, politiikka

Natoon vaiko ei?

Perjantai 19.12.2014 - Pirkko Jartti

Nato-keskustelusta on puuttunut vastaus kahteen tärkeään kysymykseen: Mitä teemme Natossa? Mitä hyötyä on Natosta meille?

Suomi on Naton kumppanimaana jo niin lähellä kuin vain voi olla liittymättä jäseneksi.

Ulkopolitiikka-lehdessä (4/2014) oli yhteenveto yhdeksästä eri Nato-selvityksestä vuosilta 2002-2014. Osa tekijöistä on kannattanut Nato-jäsenyyttä, osa vastustanut. Kaikki ovat toivoneet selvityksensä antavan pohjaa faktoihin perustuvaan keskusteluun.

Kansalaiskeskustelu on jäänyt valitettavasti puuttumaan. Presidentti Niinistö on linjannut, että Nato-jäsenyydellä on oltava suomalaisten enemmistön tuki.

Suomen Nato-jäsenyyttä kannattaa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tutkimuksissa (12/2014) noin 30 prosenttia suomalaisista.

Yleinen epävarmuuden tunne on lisääntynyt. Venäjän ja Ukrainan tilanne vaikuttaa näkemykseen riippumatta siitä, onko huolestunut Suomen puolustusvoimien kyvyistä.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak vuoden 2007 selvityksessä muistuttaa, että Nato-jäsenyys kasvattaa painetta osallistua operaatioihin maailmalla. Jos Suomi ei ole valmis lähettämään sotilasosastoja esim. Istanbuliin, Tallinnaan tai Washingtoniin kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi, jäsenyyttä ei pidä hakea.

Vaikka Nato-operaatioihin osallistuvat sotilaamme ovat vapaaehtoisia ja ammattilaisia, se merkitsee myös tappioiden riskiä. Afganistanissa on kaatunut kaksi suomalaista sotilasta. Tanska on menettänyt 42 ja Viro 9 taistelijaa.

Naton etuja perustellaan turvatakuilla, vaikutusvallalla ja taloudellisilla hyödyillä, vaikka kulut hieman nousisivat.

Kenraali evp Gustav Hägglund on huolissaan siitä, että jos puolustuksesta huolehtisi mahtava sotilasliitto, niin mielipiteet kääntyisivät yleistä asevelvollisuutta vastaan.

Oman maanpuolustustahdon kohtalon lisäksi selvityksissä ollaan huolissaan yleisesti Naton luonteesta ja turhista sodista.

Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi suhteiden hankaloitumista ja kiristymistä Venäjän kanssa, ainakin joksikin aikaa. Pietari on Venäjän sydänaluetta, jonka he varmasti haluavat pitää sotilaallisesti turvattuna.

Kokoomus on linjannut, että jäsenyys Natossa vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Puolueen sisällä on erilaisia näkemyksiä Natosta.

Nato-jäsenyys on perusteltava niin hyvin, että kansa on sen takana. Sitä ei voi myöskään päättää pienellä enemmistöllä Eduskunnassa. Siksi keskustelua tarvitaan ja myös faktoja.

3 kommenttia . Avainsanat: Nato, Suomi, enemmistö, turvallisuus, maanpuolustus