Blogikirjoituksia

Vaaliohjelma - kulttuuri

Lauantai 14.3.2015 - Pirkko Jartti

Taloudellisesti vastuullista politiikkaa tehdään, jotta Suomessa säilyy monipuolinen kulttuurielämä. On tärkeää puolustaa taidetta ja kulttuuria suomalaisuuden ja suomalaisten hyvinvoinnin perustana. Se on osa hyvää elämää ja yhteiskuntaa. Poliittisessa päätöksenteossa on muistettava myös muut kuin taloudelliset arvot. Kulttuurin edellytyksistä huolehtiminen on yksi tärkeimmistä.

Kulttuurimaailmassa politiikoilla on aina rajallinen rooli. Luovuutta ja innovatiivisuutta ei synnytetä mietinnöillä ja ohjata komiteoiden ja virkamiesten avulla.

Puolueiden vaaliohjelmissa taide, kulttuuri ovat jääneet kovin vähälle. Kulttuuri on investointi tulevaisuuteen ja uudistumiseen. Ei ole sattuma, että kulttuuripalveluiden monipuolisuus kertoo aina alueen vetovoimasta teollisuuteen ja investointeihin.

Ministeriöiden arvostus määräytyy budjetin koon mukaan ja kulttuuriministerin paikka on valitettavasti ollut se, jolla tasoitetaan alue- ja muita kiintiöitä. Osaava ja alasta aidosti kiinnostunut ministeri pystyy saamaan paljon aikaiseksi myös yli puoluerajojen. Claes Andersson on tästä hyvä esimerkki.

Kulttuurin rahoituksen ja toimivien rakenteiden turvaaminen on tärkein poliittisen ohjauksen asia. Moni asia on helppo juustohöylätä toistuvilla pienillä säästöillä kuoliaaksi. Mitä tekoa on kirjastoilla, museoilla ja teattereilla, jos niillä ei ole varaa aukioloon tai toimintaan?

Kirjastojen rahoitusta ei voi pienentää tai säästää. Taloudellisen taantuman aikana juuri kirjastot ovat palvelu, jonka merkitys kasvaa. Kirjojen lainaamisesta ne ovat muuttuneet monitoimipalveluiksi, jossa tieto- ja verkkopalveluilla on yhä isompi rooli. Uudet toimintatavat, kuten pitkän aukiolon automaattikirjasto ja Piki-verkkokirjaston maakunnalliset palvelut ovat hyviä innovaatioita.

Kulttuurirahoituksessa Veikkauksen tuotto on keskeinen rahoitusväline. Lottokansan vanhetessa Veikkaus on kehittänyt uusia pelityyppejä ja omalta osaltaan se on ollut myös vahvistamassa suomalaista pelien kehittämistä. Se on hyvä toimintatapa julkisen ja yksityisen toimijan välillä.

Uhkapelien säilyttämisen Valtion yksinoikeutena on Suomeen sopiva ratkaisu. Sen avulla tuotot saadaan yhteiskunnan käyttöön ja peliongelmaisille riskialteimmat toimintatavat pidettyä poissa ja ongelmapelaamista hillittyä. Lotto ei ole kovin vaarallinen. Sen sijaan RAY:n peliautomaatit ovat todellakin yksikätisiä rosvoja.

Suomen kulttuurin kärkituote on Sibelius-Akatemian kouluttamat kapellimestarit. Heitä on ympäri maailmaa huippuorkestereiden johdossa. Koulutus on kallista. Tulokset ovat olleet hyviä ja tuoneet Suomelle ainutlaatuista mainetta ympäri maailmaa.

Taide- ja kulttuurialojen koulutuspaikkoja on ollut liikaa. Se ei saa silti jäädä yksipuoliseksi. Kulttuurialoilla määrä ei ole tuonut laatua, vaikka monet ovat päässeet kokeilemaan unelmaansa. Oleellista on se, että on olemassa vaihtoehtoisia ja kilpailevia koulutusreittejä. Helsingin valtakunnallisen Taideyliopiston ohella on tärkeää, että Tampereen konservatorio on se toinen huippupaikka opiskella klassista musiikkia ja Tampereen yliopisto on se toinen paikka opiskella näyttelijäksi. Kulttuuriosaamista tarvitaan myös uusien palveluiden kehittämisessä vientiin.

Valtion on edistettävä kulttuurin kansainvälisyyttä ja vientiä. Kaikki tiedämme Ruotsin menestyneen musiikkiviennin. Suomessa ollaan jäljessä niin musiikin, kirjallisuuden kuin muun kulttuurin viemisessä maailmalle. Omalle maallemme on tärkeää, että saamme tänne vierailemaan huipputaiteilijoita kuin laadukkaita näyttelyitä ympäri maailmaa. Kulttuuri menestyy vuorovaikutuksessa eikä se tunne rajoja.

Kulttuuri on myös liiketoimintaa. Hyvä esimerkki löytyy Manchesterista Pohjois-Englannnista, jossa jalkapallon ohella on 2000-luvun aikana investoitu merkittävästi kulttuurialaan. Kulttuuri-investoinneilla luodaan palveluita omille asukkaille ja samalla houkutellaan turisteja ympäri maailmaa.

Tutkimuksen mukaan jokainen kävijä käyttää museon lähialueiden muita palveluita keskimäärin 32-49 eurolla. Hyötyjiä ovat etenkin ravintolat, hotellit ja muut matkailualan toimijat. Tampere-Pirkkalan lentoliikenteelle yksi edellytys on, että Pirkanmaa on kansainvälisesti kiinnostava kohde. Sen eteen ei ole paljoa vielä tehty.

Tampereella museokeskus Vapriikki ja Työväen keskusmuseo Werstas Lenin-museoineen ovat jo nyt kansainvälisestikin aivan huippukohteita. Mäntässä Serlachius-museot: Gustaf ja Gösta ovat kansallisesti merkittävä matkailukohde. Kumpikin antavat esimerkin hyvin käytetystä kulttuurirahoituksesta. Viitoitusta voisi vielä kohentaa.

Suomessa on opittava tuottamaan ja markkinoimaan huipputapahtumia. Tampereen festivaalien kansainvälistä näkyvyyttä on parannettava. Tampereella on kansainvälisen luokan tapahtumia, jotka ovat jääneet hieman liikaa "ei tehrä tästä nyt liikaa numeroa"-ajattelun jalkoihin.

Kansainvälilisessä maailmassa voimme seurata live-teatteria Lontoosta ja live-oopperaa New Yorkista. Se nostaa rimaa kaikelle täällä tehdylle, mikä on hyvä asia. Mikä on Suomessa sellaista, mitä maailmalla halutaan nähdä? Mikä tamperelainen teatteriesitys huomioidaan edes valtakunnallisesti merkittävänä?

Kotimainen elokuva dokumentoi meidän maailmaamme. Elokuvakulttuuri on monipuolistunut ja Aki Kaurismäen ansiosta kansainvälistynyt. Uusi elokuvatekijöiden sukupolvi on harppaamassa kansainväliseen sarjaan, jossa yhä suurempi osa rahoituksesta saadaan ulkomailta. Paljon käsityötä sisältävänä elokuva-ala työllistää. Valitettavasti nykyisessä tuki- ja rahoitusmallissa Suomi häviää tuotantopaikkana jopa Norjalle ja Saksalle.

Kulttuurin kirjo on laaja. Päättäjien lobbaamisessa ovat onnistuneet oluen myyjät vetoamalla "olutkulttuurin vaalimiseen". Sääli. Paikkansa on niin sirkustaiteella, sairaalaklovneilla, vierailuilla ikäihmisten luona, pop- ja rock-musiikilla, katutaiteella, performansseilla, stand-up- komiikalla ja monella muulla luovalla tekemisellä.

Kulttuuri ehkäisee syrjäytymistä. Suomessa ja Pirkanmaalla on jo nyt  kansainvälisesti menestyneitä ulkomaalaistaustaisia taitelijoita. Hyvien kulttuuripalveluiden avulla pystymme estämään kaikkien nuorten syrjäytymistä ja myös radikalisoitumista väkivaltaan. Taide herättää aina ajatuksia ja tunteita eikä se yleensä ole myöskään myötäkarvaan politiikoille, hyvä niin.

Kulttuuripolitiikasta iso osa on yhteistyö kolmannen sektorin, siis erilaisten kulttuurijärjestöjen kanssa. Vapaaehtoisuudella ja harrastamisella on kulttuurissa paljon isompi rooli kuin puoluepolitiikalla. Osa rahoituksesta on huonosti naamioitua puoluetukea. Suurin osa onneksi mahdollistaa vaikuttavan tekemisen ja aikaansaamisen.

Kulttuurihankkeita on populistin aina kovin helppo vain vastustaa. Rahalle on muka parempaa käyttöä. Tampere olisi voinut varmaan rakentaa Tampere-talon sijaan vaikka vuokra-asuntoja, mutta nykykokemuksella se olisi ollut todella huono ajatus. Äänekäs ja ala-arvoinen populistinen kaiken vastustaminen huonontaa elämän laatua. Asioita on katsottava vaalikautta pidemmällä tähtäimellä.

Pirkanmaalla seuraava ja tärkein kultturihanke on uusi Nykytaiteen museo, joka on mahdollisesti Tampereen taidemuseon laajennus tai ehkä yhteishanke Sara Hildenin taidemuseon kanssa. Sen rahoitus tarvitsee puolustajansa Eduskunnassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kulttuuri, kirjasto, taide, kotimainen elokuva, syrjäytyminen, Tampere-talo, Suomi, museo, luovuus, yhteiskunta, Sibelius-Akatemia, kapellimestari, Tampere-Pirkkala-lentokenttä

Viina puhuttaa aina

Tiistai 10.2.2015 - Pirkko Jartti

Vaalien yllätysteema tuli keskioluesta. Työssäni näen lähes päivittäin alkoholin haittoja. Asiallista päihde- ja alkoholipolitiikkaa tarvitaan ja siinä on käytettävä useita keinoja. Taustan jälkeen muutama pointti:

Kolarin tai kaatumisen jälkeen alkoholin osuus tapahtumaan aina huomataan. Työterveydessä vastaan tulee, sanotaanko kaikenlaista käyttöä. Alkoholin suurkuluttajaa arjessa ei aina tunnisteta helpolla.

Viinan vaaroista käyttäjille on turha puhua, sillä sen he kaikki kyllä tietävät. Ne vaikuttavat myös perheenjäseniin, muihin läheisiin, naapureihin, kollegoihin, sivullisiin ja tuntemattomiin...Taloudellisesti kireinä aikoina poliitikkoa kiinnostavat nämä alkoholin yhteiskunnalliset kustannukset - sosiaalipalveluista, terveydenhuollosta, sairauspäivärahoista, järjestyksen ylläpitämisestä ja vakuutuskorvauksista aiheutuvat kulut.

2010 haittakustannusten arvioitiin olevan 1,3 miljardia euroa ja todella paljon inhimillistä kärsimystä.

Alkoholismia on tutkittu runsaasti ja tehokkaista keinoista tiedetään paljon. Poliittisessa päätöksenteossa ja etenkin mediassa tutkittua tietoa on ymmärretty vaihtelevasti.

Rajoitusten perusteleminen on ainakin tarpeen, koska vain sellaiset rajoitukset, jotka vaikuttavat, kannattaa ottaa käyttöön.

Laadukkaiden tutkimusten mukaan 15-69-vuotiaista miehistä yli 150 000 ja naisista lähes 100 000 on alkoholin suurkuluttajia. 2000-luvulla humalajuominen aamuyöstä on yleistynyt voimakkaasti. Ikäihmisten alkoholinkäyttö on myös lisääntynyt viime vuosina.

Riskit kasvavat jo pienellä kulutuksella, esim. rintasyövässä ja harvallakin humalajuomisella tapaturmissa. Rattijuopumukset yleistyvät alkoholin kulutuksen lisääntyessä.

Ensiksi: Salakauppa. Pahin ongelma olisi laajamittainen alkoholin salakauppa. Nykyisin se on jo onneksi lähes kansanperinnettä. Tarvitsemme kattavaa Alkon verkostoa ja keskiolut on järkevää pitää saatavilla tavallisissa kaupoissa ja kioskeissa.

Toiseksi: Saatavuus ja mainonta. Niistä on voitava keskustella ilman ääripäitä. Minusta keskiolutta voisi myydä silloin, kun Alko on avoinna eli klo 10-20 ja lisäksi sunnuntaisin klo 12-18. Pieni lyhennys aamusta voi katkaista putken ja lyhennys illalla voi jättää heräteostot tekemättä.

Mainonnalla on merkitystä nuorten juomisessa. Yritysten mainosblogien kielto tuntuu perustellulta. En ymmärrä, miksi urheilutapahtumiin kuuluu aina alkoholi. Ainakin nuorison urheilutapahtumista se olisi jätettävä pois ja oluen myynti aloitettava aikuisille mieluummin vasta myöhemmin illalla, tapahtumasta riippuen.

Piilomainonta on ollut iso business mainostoimistoille. Mainontarajoitusten ja pelisääntöjen on oltava nykyistä vaikeammin kierrettäviä. Itsesäätely ei ole toiminut.

Kolmanneksi: Päihdekatkaisu ja valistus. Sitä on oltava tarjolla riittävästi ja vaikuttavilla toimintatavoilla. Työterveydessä pystytään auttamaan työpaikkojen päihdeohjelmissa ja hoitoonohjaamisessa. Perusterveydenhuolto joutuu ottamaan vastuuta myös hoitoonohjauksesta ja interventiosta.

Yhteiskunnan säästäessä päihdehoito on todella huono säästö- ja leikkauskohde.

Neljänneksi: Rakenteelliset toimintatavat riskien vähentämiseksi. Alkolukkojen laajempi käyttö etenkin ammattiliikenteessä ja osana rattijuopumustuomioita. Perinteisen liikennevalvonnan ja puhalluttamisen ylläpitäminen on tarpeen ennaltaehkäisevän vaikutuksen vuoksi. Työpaikkojen nollatoleranssi ja siellä tapahtuva valvonta ovat osa päihdeohjelmia.

Riskikohteiden tunnistaminen on tärkeää. Pientuottajien tila- ja suoramyynti valmistuspaikassa niin tilaviineille kuin oluille tai vaikka alle 22%:n alkoholijuomille ei ole  riskikohde.

Kauppa on ottanut tiukemman linjan, keneltä kysytään paperit. Se on hyvä! Ravintolassa on vaikea lopettaa tarjoilu maksuhaluiselta, mutta kovin humalaiselta asiakkaalta. Siinäkin on jotain tehtävissä. Anniskelun valvonta vaikuttaa ravintoloiden toimintaan. Siihen on vain kovin vähän rahaa käytettävissä.

Tutkimusnäyttö on siitä, että alkoholijuomien saatavuuden kiristäminen ja korkean alkoholiveron politiikka ovat tehokkaimpia toimenpiteitä alkoholihaittojen ehkäisyssä. Se ei tarkoita kieltolakia, vaan lopulta normaalia elämää kovin vähän haittaavia ratkaisuja. Hinnoittelussa elämme Ruotsin ja Norjan naapurina, Virossa puolestaan hinnat tulevat varmasti hiljalleen nousemaan.

Alkoholikulttuuri muuttuu hitaasti, valitettavasti. Alkoholin lisäksi esillä ovat yhä useammin muut päihteet, kuten esim.  kannabis ja lääkkeet. Niiden osalta varhainen puuttuminen ja mahdollinen päihdehoito ovat tärkeitä pitää hyvällä tasolla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viina, alkoholi, keskiolut, alkoholismi, kolari, päihdekatkaisu, alkolukko, kannabis, yhteiskunta, valistus, tilaviini

Terve työpaikka on tuottavin

Sunnuntai 18.1.2015 - Pirkko Jartti

Nopein keino lisätä kunnissa ja yrityksissä tuottavuutta ja tulosta on vähentää turhia sairauspoissaoloja. Se tarkoittaa parempaa johtamista. Se ei tarkoita, että töissä oltaisiin kipeänä ja huonossa kunnossa.

Sairastaminen on kallista. Yksi sairauslomapäivä maksaa yritykselle 350 euroa ja yhteiskunnalle se maksaa yli 220 miljoonaa euroa vuodessa. Siinä haaskaantuu niin työntekijän palkkakulut, työn tulokset ja vielä päälle työn organisoimiseen ja sijaisjärjestelyihin kuluva aika. Etenkin kuntien johdossa tämä tunnutaan ymmärtävän huonosti.

Sairastaminen on normaalia. Vuodessa kohdalle osuu yleensä pari flunssaa, särkyjä ja vaivoja ja onnettomuuksiakin ja vakavia sairauskohtauksia tapahtuu. Suomalaisessa normaalissa työpaikassa silti harvoin keskimääräinen sairauspäivien määrä on yli 10 päivää/työntekijä. Korostan: keskimäärin ja tarpeeksi isoissa yksiköissä.

Kovapäinenkin työantaja ymmärtää rahan. Työterveyslaitoksen laskurilla voi tehdä sormiharjoituksia tuottavuusvaikutuksista.

Perinteisessä työturvallisuudessa jo osataan vähentää työtapaturmia, vetoa ja melua. Homerakennusten korjaamisessa on vielä paljon tehtävää.

Influenssarokotusten tarjoaminen koko henkilökunnalle maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Ei kukaan halua olla turhaan sairaana.

Työterveydellä on tarjota kohtuullisen helppoja ja kustannuksiltaan pieniä keinoja vähentää sairauspoissaoloja. Kannattaa kysyä, mitä taukojumppa, liikuntaseteli tai muut työssä hyvinvointia parantavat toimenpiteet voisivat olla.

Vaikeinta on uskoa, että kyse on johtamisesta. Huono ja ja erittäin huono johtaminen lisää sairastuvuutta.

Ensiksi: johdon on seurattava sairauspoissaolotilastoja järkevällä tasolla. Silloin ongelma-alueet löytyvät.

Toiseksi: johdon on uskallettava tehdä muutoksia omaan toimintaansa ja toimintaan ylipäätään. Esim. jos tiimien ristiriitojen selvittelyä ei tehdä asiallisesti, niin se tulee todella kalliiksi lisääntyvien burn out- määrien kasvaessa varsin nopeasti.

Jos sairauspoissaolot ovat vaikka luokkaa 15 pv/työntekijä vuodessa, sille voi olla hyvä selitys tai kyseessä on vakava ongelma. Hyvä keino on kysyä sitä niin työterveyshuollosta kuin työntekijältä itseltään. Tätä kutsutaan myös varhaisen puuttumisen malliksi.

Tyypillisessä varhaisen puuttumisen mallissa esimiehen on kysyttävä alaiseltaan "miten menee, miten voit", jos sairausloma on yli viisi päivää tai vuodessa on yli kolme sairauspoissaolojaksoa. Aina.

Varhaisen puuttumisen toimintaa ei missään tapauksessa saa ottaa käyttöön töksäyttäen. Siitä on sovittava yhdessä työntekijöiden ja mielellään työterveyshuollon kanssa. Se ei ole kyttäämistä ja valvontaa, vaan aivan normaalia johtamista ja välittämistä.

Esimiehet on myös koulutettava, jotta homma sujuisi. Voisi luulla, että kuka vain osaa kysyä "mitä kuuluu", mutta kun helposti se siellä toisessa päässä kuullaan ihan jonain muuna, pahimmillaan pottuiluna. 

Toistuviin niska-hartiavaivoihin auttaa, kun henkilö ohjataan työfysioterapeutille ja/tai omatoimiseen jumppaan. Joskus hankitaan sähköinen työpöytä tai uusitaan työtuoli.

Tarvittavat muutokset ovat kuluina pieniä asioita, jotka vain on esimiehen päätettävä hoitaa kuntoon. Toisinaan työtekijän on mentävä lääkäriin hoidettavaksi.

Työterveyshuollossa autetaan ratkomaan ongelmia, hoidetaan sairauksia, ohjataan tutkimuksiin jne. Työterveyshuolto ei pysty järjestämään esim. parempaa esimiestä työpaikalle, ei lisämään palkkaa työntekijälle jne.

Suurimpia kuluja tulee tuki- ja liikuntaelinten ja mielenterveyden ongelmista. Niiden ennaltaehkäiseminen kannattaa!

Hyvään ja hyvin johdettuun työpaikkaan on mukava tulla aamulla. Samalla tietää, että mahdollisiin ongelmiin työpaikalla tartutaan ja ne ratkaistaan oikeudenmukaisesti.

Kulusäästöjen kanssa painivissa kunnissa tilanne on vaikea. Ennaltaehkäisy on ihan todellista kulua, mutta niin ovat myös sairauspoissaolojen kulutkin. Maksajat ovat vain eri organisaation tahot. Veronmaksaja maksaa ne lopulta, yleensä paljon suurempina kuluina.

Joskus kunnanhallituksissa ja muussa johdossa ei edes ymmärretä, paljonko sairastamisen kulut ja siinä samalla tuleva inhimillinen kärsimys todella maksavat. Piilokulut pahoista ylikuormituksista ja sählingit sijaisten hankinnassa jäävät yleensä alimman tason murheeksi.

Julkisella sektorilla on olemassa hyviäkin esimerkkejä. Niiden olisi levittävä laajemmin käyttöön.

Nopein tapa parantaa tuottavuutta ja lisätä tulosta on se, että sijoittaa ongelmien ennaltaehkäisyyn, tapaturmien torjuntaan ja ennen muuta hyvään johtamiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveys, sairausloma, ennaltaehkäisy, yritys, kustannus, yhteiskunta