Blogikirjoituksia

Politiikka on suvaitsevaisuuslaji

Tiistai 2.12.2014 - Pirkko Jartti

Politiikon on helppo esiintyä äärimielipiteiden kannattajana. Se tuo huomiota mediassa ja näyttäytyy tiukkuutena. Todellisuudessa äärimielipiteiden edustajat eivät saa mitään aikaan,  koska politiikka vaatii aina yhteistyökykyä ja valmiutta neuvotella.

Politiikassa yhteistyöllä edistetään omia ja kansalaisten tavoitteita. Samalla toimitaan myös kansakunnan parhaaksi. Se edellyttää uskallusta vuorovaikutukseen ja suvaitsevaisuuteen.

Suvaitsevaisuus on UNESCO:n määritelmän mukaan "meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista".

Linkki UNESCO:n kulttuurisen moninaisuuden julistukseen.

Toki suvaitsevaisuudella on rajansa. Se voidaan tiivistää filosofi John Rawlsin vapausperiaatteella: kaikille pitää taata mahdollisimman suuri vapaus tavoitella omia arvojaan, kunhan he eivät tule samalla talloneeksi muiden vapauksia.

Suomen perustuslaissa ja maamme solmimissa kansainvälisissä sopimuksissa on näitä muidenkin vapauksia.

Ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia esimerkiksi ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa. He saavat olla sellaisia kuin ovat.

Suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista.

Jokaisen on saatava pitää kiinni vakaumuksestaan vapaasti. Jokaisen on myös hyväksyttävä, että toiset pitävät kiinni omastaan.

Politiikassa äänestetään, jotta ei tarvita joukkotappeluita. Siksi äänestysten tuloksia on kunnioitettava.

Tämä oli hieman pitkä johdanto, miksi vaalikampanjassa tai vaaliohjelmassa lupaukset jäävät ympäripyöreiksi.

Jos maalaa itsensä nurkkaan kovin jyrkillä mielipiteillä, niin yhteistyötä on vaikea tehdä. Silloin myös asioiden ajaminen ei onnistu. Poliittisessa keskustelussa yritetään löytää kanta, johon kaikki tai ainakin enemmistö sitoutuvat enemmän tai vähemmän hammasta purren.

Poliittisten päätösten on hyvä perustua myös faktoihin ja tutkittuun tietoon. Se parantaa keskustelun tasoa ja synnyttää parempia päätöksiä. Tietoa on nykyisin enemmän käytettävissä kuin koskaan.

Populisti harvoin viitsii perustella mielipidettään, koska kannattajat eivät niitä kysy. Ehkä kannattaisi. Populisti myös harvoin kuuntelee tai edes haluaa kuulla toisten perusteluita.

Populismi ei ole hyväksi kansakunnalle. Politiikka on suvaitsevaisuuslaji.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Unesco, yhteistyö, politiikka, suvaitsevaisuus